Beninin pronssiveistosten näyttely Humboldt Forumissa

Beninin pronsseista on muodostunut symboli  museokokoelmiin liittyvästä kolonialismista. Kyse on siis museoihin epäoikeudenmukaisesti päätyneistä taide-esineistä ja niiden palauttamisesta, repatriaatiosta. Nyt museo- ja kulttuurikeskus Humboldt Forumiin avatussa Etnografisessa museossa on avattu pronsseja ja niihin liittyvää keskustelua avaava näyttely.

Näyttelyssä kerrotaan, että kun hyökkääjät hyökkäsivät Beniniin vuonna 1515/16, kuningataräiti Idia nosti armeijan pelastaakseen poikansa Oba Esigien (n. 1504–1550). Kun kuningataräiti/iyoba kuolee, oba tilaa hänen kunniakseen pronssisen rintakuvan tai alttarin. Tämän pronssipään laatu viittaa siihen, että se on tehty Idian, ensimmäisen iyoban, alttariin. Brittiläiset sotilaat luultavasti ryöstivät tämän muistomerkin kuninkaallisesta palatsista vuonna 1897. Näyttelyssä pronssi edustaa Beninin pronssien palauttamista. Uhunmwun elao, kuningataräidin (iyoba) muistopronssiveistos, 1500-luku. Nigeria, Beninin kuningaskunta. Kuva näyttelystä

Saksassa päädyttiin lopulta pronssien (500 teosta) palauttamiseen ja niiden omistus on nyt Nigeriassa. Näyttely perustuu  Berliiniin määräaikaiseen lainaan jääneisiin teoksiin. Pienehkössä näyttelyssä kerrotaan Beninin kuningaskunnan ja sen valloituksen tarina. Esille nostetaan pronssien kulttuurinen merkitys silloisessa Beninissä ja niiden päätyminen museokokoelmiin ja aikaisemmat palautustyritykset.

Näyttely on tehty yhteistyössä museon nigerialaisten kumppanien kanssa. Historiallisten esineiden ohella se esittelee myös nykytaiteilijoiden teoksia, kuten elokuvia, tekstiilejä ja pronssivaluja, Pronsseja valmistetaan edelleen perinteisellä tavalla.

Beninin  kuningaskunta oli yksi Länsi-Afrikan  voimakkaimmista  valtakunnista. Kuningaskunta ja Beninin pronssit eivät ole peräisin nykyisestä Beninistä, vaan Nigerian alueelta. Benin perustettiin 1200-luvulla. Valtakunta oli vahvimmillaan Oba Ewuaren kaudella, jolloin valtakunta laajeni ja pääkaupunki, nykyinen Benin City varustettiin korkeilla muureilla. Beninin menestykseen vaikutti vilkas kaupankäynti. Alueelta vietiin tuotteita, norsunluuta, kultaa, mausteita ja taideteoksia. Alue rikastui myös orjakaupalla.

Beninin oban asuinpaikka oli valtakunnan poliittinen ja henkinen keskus. Vuonna 1668 hollantilainen maantieteilijä Olfert Dapper kuvaili sitä "jaettuina moniin upeisiin palatseihin, taloihin ja huoneistoihin [...], jotka koostuivat kauniista ja pitkistä gallerioista". Palatsin porttikäytävät ja paviljongit kruunattiin torneilla, joiden päällä oli suurien lintujen patsaita. Käärmeveistokset koristavat palatsin kattoja.

Kuvat näyttelystä

Beninin kuningaskunnan vuosisatoja kestäneet kontaktit Eurooppaan erottuvat myös sen taiteissa. Näyttely kertoo, että sen varhaiset norsunluiset esineet, joita aikoinaan kutsuttiin "afroportugalilaisiksi", ovat erityisen tunnettuja transkulttuurisesta luonteestaan. Näissä eurooppalaisille tilaajille valmistetuissa teoksissa Edon kuvanveistäjien perinteet yhdistyvät länsimaisen taiteen käytäntöihin.

Beninin palatsin hovin taideteoksissa oli kuvattuna kuningas, arvohenkilöitä, portugalilaisia sekä kosmoksen elementtejä tai eläinmaailmasta poimittuja toistuvia aiheita.  Taideteokset edustivat ulkomaailmaa palatsissa ja vahvistivat hallitsijan,  oban voimaa.

Näyttelyn mukaan Benin-esineet  liittyivät monimutkaisesti  muistiin  ja  kuninkaan voimaan. "Muisto" tai "muistaa"  tarkoittaa edossa  "kuvion valamista messinkiin".   Valuprosessi, jota kutsutaan kadonneen vahan valutekniikaksi, yhdisti  tarinat kiinteään  tilaan.

Metalli ja  norsunluu olivat materiaalina varattu vain hallitsijalle. Näillä oli tärkeä merkitys rituaalisissa ja seremoniallisissa yhteyksissä.  Alttarit, joihin oli sijoitettu kuolleiden kuninkaiden muistopronsseja sekä vertauskuvallisilla kuvilla veistetyt norsunluun syöksyhampaat kuvasivat kuninkaallisten esi-isien ja valtakunnan uudistumisen yhteyttä ja sykliä.

Vuonna 1897 brittiläiset joukot valloittivat Beninin kuningaskunnan, valtasivat kuninkaallisen palatsin ja karkottivat Oba Ovonramwenin, viimeisen itsenäisen kuninkaan. Hyökkäyksen jälkeen tuhansia esineitä lähetettiin Lontooseen ja myytiin siellä. Monet muut esineet jäivät siirtomaa-Nigeriaan, mutta löysivät myöhemmin tiensä eurooppalaisiin ja pohjoisamerikkalaisiin museoihin, mukaan lukien Berliini.

Näyttelyn valokuvat ovat valaisevia. Kuvaa briteistä Beninin ryöstöretken saaliin äärellä voisi hyvin käyttää oppikirjakuvituksena kolonialismista. Kuvassa voi nähdä myös Oba Eresoyenin  valtaistuintuolin. Brittiläisen retkikunnan  jäsenet valloitettuaan Benin Cityn 1897. Valokuva British Museum, kuvaaja Robert Allman. Kuvattu näyttelystä

Esineet kulkivat eurooppalaisten ja afrikkalaisten liikemiesten ja kauppiaiden verkostojen kautta. Monet esineistä tulivat Berliiniin Felix von Luschanin, tuolloisen Museum für Völkerkunden kuraattorin hankintana. Museo osti useita esineitä Lontoosta, mutta puolet kokoelmasta saatiin saksalaisilta kauppiailta Länsi-Afrikasta. Jotkut heistä  näyttävät ostaneen teoksia suoraan brittien karkottamalta Beninin kuninkaalta.

Palautuskysymys on tänään ajankohtainen, mutta Benin-esineiden palauttamiseksi on aiemminkin tehty yrityksiä. Vuonna 1936 Museum für Volkerkunde museo hylkäsi  Oba Akenzua II:n  pyynnön palauttaa edeltäjiensä Oba Esigien (n. 1504–1500) ja Oba Eresoyenin (n. 1735–1750)  kaksi valtaistuintuolia. Sen sijaan  Berliinin museo lähetti vain kaksi kopiota Nigeriaan, ja  obalta vieläpä perittiin niiden  valmistuskustannuksia.

Keskellä Oba Akenzua II ja vasemmalla lordi Plymouth. Plymouth avusti Oban pyynnöstä valtaistuituolien jäljityksessä vuonna 1935. Valokuva National Museum of African Art, Smithsonian institute. Kuvaaja  S.O.Alonge. Kuvattu näyttelystä

Vuonna 1972 Nigerian museoviraston silloinen johtaja koetti saada esineitä uudelle museolle Beninissä. Tämäkin pyyntö kuitenkin  hylättiin yhtä lailla, tällä kertaa suhteellisen äskettäin perustetun Stiftung Preußischer Kulturbesitzin (SPK) toimesta.

Vuodesta 2010 lähtien Etnologinen museo on ollut Benin-vuoropuheluryhmän jäsen, jossa Euroopan museot keskustelevat Benin-esineiden tulevaisuudesta nigerialaisten kumppaneiden kanssa. Nämä neuvottelut loivat perustan yli 500 objektin omistusoikeuden siirtämiselle valtion Etnologisen museon kokoelmasta Nigeriaan elokuussa 2022.

Humboldt Forumin näyttely tietyllä tavalla jatkaa vuoropuheluryhmän työtä. Tutkijat, taiteilijat sekä saksalaisten ja  nigerialaisten museoiden ja  Benin Cityn kuninkaallisen perheen edustajat kertovat videopuheenvuoroissa näkemyksensä. Useista eri näkökulmista selvennetään  Benin-pronssien  merkitystä  ja  nykyistä keskustelua  palauttamisesta.

Näyttelyn mukaan tavoitteena on katsoa tulevaisuuteen. Puheenvuorot tallennettiin  vuoden  2022 alussa Saksassa ja Nigeriassa. Ne selventävät erilaisia asenteita  ja herättävät keskeisiä kysymyksiä: kenelle  Beninin  kulttuuriperintö palautetaan? Miten historia muistetaan?  Missä ja miten   "Benin-pronssit"  tulisi nesittää tulevaisuudessa, ja miten  saksalaiset ja nigerialaiset sidosryhmät tekevät yhteistyötä?

Näyttelyyn on liitetty kuten muuallakin Etnologisen museon näyttelyissä alueen taiteilijoiden nykytaideosuuksia.

Kolonialismikeskustelusta Berliinissä enemmän  MuseoProssa, lokakuu 2022

Uhunmwun elao, pronssiveistos. 1700-1800 -luku. Nigeria, Beninin kuningaskunta. Kuva näyttelystä