Donatello Gemäldegalleriessa

Viime aikoina on tullut keskitettyä lähinnä antiikin kulttuuriperintöön ja Ateenan museoihin. Nyt oli mainio tilaisuus siirtyä antiikista renessanssiin, Berliinin kulttuurifoorumin Gämeldegallerien mainioon Donatello-näyttelyyn.

Donatellon tunnetuinta teosta, pronssista Daavidia näyttelyssä ei ole. Sen sijaan näyttelyyn tulijaa tervehtii Berliinin mittavan kipsikokoelman Daavid. Pronssinen Daavid  tehtiin Medici-perheelle Firenzessä noin  vuosina 1435–40.  Kipsi valettiin  1870 -luvun lopulla, kun  Donatellon   maine oli  jälleen  nousussa vuosisatojen  suhteellisen vaatimattoman vaiheen jälkeen. Tilaamisesta vastaava  kuraattori  oli  Wilhelm Bode. Hän toi    Berliiniin   paitsi  kopioita  Donatellon  käden   jälkeen , myös  monia  alkuperäisiä  teoksia. Ennen vuotta  1879 valettu kipsi. Alkuperäinen noin 1435–40, pronssi, Firenze, Museo Nazionale  del Bargello. Kipsi Staatliche  Museen zu Berlin, Gipsformerei 

Kuvanveistäjä  Donatello (n. 1386–1466) on yksi Italian renessanssin  tärkeimmistä taiteilijoista. Berliinin Gämeldegalleriessa on näyttely, jota järjestäjät luonnehtivat ”kerran elämässä” -tapahtumaksi. Ja saattavat olla oikeassa.

Näyttely nostaa esille Donatellon merkityksen taidehistoriassa. Hänen teoksissaan keskiaikainen  perintö yhdistyy uuteen, realistisempaan näkemykseen  maailmasta.  Pieni firenzeläisten tutkijoiden, ”humanistien” joukko elvytti klassisen antiikin perintöä. Edistyminen  merkitsi  menneisyyteen katsomista.

Donatello työskenteli  yli  kuusikymmentä  vuotta. Firenze oli hänen kotikaupunkinsa, mutta hän teki taidetta myös monissa  muissa  Italian kaupungeissa.  Näyttely korostaa hänen luovuuttaan ja uudistumiskykyään. Luovuus ei koskenut vain aiheita, vaan myös materiaaleja. Näyttely asemoi taiteilijan korkealle taidehistoriassa.

Näyttelyn järjestäjät ovat Berliinin valtiolliset museot, Lontoon Victoria&Albert -museo ja Firenzestä Fondazione Palazzo Strozzi ja Musei del Bargello.  Vaikka nykyisen ilmastokriisin aikana on hyviä perusteita olla järjestämättä ylisuuria maailmaa kiertäviä jättinäyttelyitä, niin ilman tällaista yhteistyötä ei olisi ollut mahdollista järjestää näin vaativaa ja laadukasta näyttelyä.  Järjestäjät ovat lisäksi saaneet lainaksi teoksia, joita ei koskaan ole nähty Italian ulkopuolella, kuten Padovan San Antoniuksen kirkon pronssinen ristiinnaulittu.

Näyttelyn kuratointi on huipputyötä ja Gämeldegallerien valaistus on jälleen erinomainen. En usko, että aiemmin on ollut mahdollista tutkia Donatellon teoksia näin hyvissä olosuhteissa. Toinen asia on tietysti se, että veistoksia ei alun perin  ole tehty näin antavaan valaistukseen. Mutta ei renessanssin taideteoksia ylipäätään tehty museonäyttelyihin.

Kuva näyttelyssalista, tammikuu 2022

Donatellon aiheet liittyivät ajan muun taiteen tapaan uskonnolliseen yhteyteen ja tilaajana oli kirkko. Yksityisiä tilaajiakin oli paljon. Näyttely tuo esiin, että Donatellon ajan Italiassa madonnaa ja lasta esittävä taideteos kuului jokaisen itseään kunnioittavan perheen makuuhuoneen seinälle, suojaamaan perheen äitiä ja lasta synnytyksessä. Madonna ja lapsi kyllä ovatkin tässä näyttelyssä erinomaisen usein aiheena. 

Neitsyt ja lapsi (Mantle  Madonna) n. 1415. Terrakotta, alun perin  maalattu
Jeesus   kietoutuu leikkisästi äitinsä viittaan, joten    teoksen  lempinimi    on   Mantle (viitta) Madonna.  Pitkänomaiset    muodot, jotka näkyvät  silmissä, päässä  ja   verhoissa,   periytyvät näyttelytekstin mukaan Donatellon  ensimmäiseltä  mestarilta Lorenzo Ghibertiltä. Työ yhdistetään toisaalta kuitenkin Donatello kokemukseen Firenzen katedraalin  monumentaalisten  marmoriveistosten    työstämisestä: Jeesus  näyttäytyy voitokkaana  Rooman keisarina. Staatliche  Museen  zu  Berlin, Skulpturensammlung  (Bode-Museum) 

Neitsyt ja lapsi (Mellon Madonna) n. 1422. Terrakotta, maalattu  ja kullattu   
Teos on harvinainen esimerkki yksittäisenä seisovasta  neitsyestä ja lapsesta Donatellon taiteessa. Teos on saanut inspiraation antiikin taiteesta. Teostekstin mukaan se näkyy viitan  raskaissa taitoksissa, lapsen painossa  ja   dynaamisessa liikkeessä äitiinsä kohtaan. Pinnan maalaus korostaa  terrakottaveistoksen realistisia  ominaisuuksia. Koristelua on  uudistettu  useita  kertoja. Vaikka tässä näyttelyssä teos lasketaankin renenssanssiksi, niin sitä voi kyllä helposti verrata Alppien pohjoispuolen myöhäisgoottilaisiin veistoksiin, kuten esimerkiksi Michel Erhartin Ulmin Jumalanäitiin, joka oli esillä tässä samassa museossa isossa myöhäisgotiikkaa käsittelevässä näyttelyssä vuonna 2021. Washington, National Gallery  of Art, Andrew W. Mellon Collection 

Donatello ja työpaja, Firenze.  Neitsyt ja lapsi, (Piot  Madonna) n. 1440. Terrakotta, aiemmin  kullattu, vaha  ja lasi. Donatellon maine  liittyy  yhtä paljon hänen julkisiin  toimeksiantoihinsa  kuin lukuisiin  Madonnan, joita  hän tuotti  uransa aikana. Donatello varioi teemaa kekseliäästi. Madonnat  kopioitiin yksityisiin hankintoihin kuvanveistäjän kehittämien  prosessien  ansiosta. Tämä  Madonna on todistus  Donatellon  poikkeuksellisesta  kyvystä  leikkiä erilaisilla  materiaaleilla. Maria ja  lapsi on tehty  terrakottareliefinä ja on sarjatuote. Sen sijaan taustan vaha-aiheisiin  kaiverretut medaljongit,  kerubit ja amforat ovat käsityötä.  Keksinnön ansiosta teos muuttui sarjatuotteesta ainutlaatuiseksi esineeksi. Pariisi, Musée  du Louvre, Département  des Sculptures. Lahjoitus vuodelta 1890, Eugène Piot

Uutta oli Italian kaupunkivaltioiden maallisen luokan nousu ja kauppiaiden ja hallitsijoiden tilaukset. Näissä saattoi olla maallinenkin aihe (jopa muotokuvia aloitettiin maalaamaan antiikin roomalaisten muotokuvaveistosten innoittamina) tai Raamatun aihe sovitettiin kaupunkivaltioiden yläluokan tarpeisiin.

Siten vaikka Daavid ja Goljat ovat Raamatun kertomuksen päähenkilöitä, niin Daavid kuitenkin on ennen kaikkea Firenzen kaupungin symboli.

Aika monella renessanssin taiteilijalla oli tausta kultaseppänä. Vuonna 1403 Donato  di Niccolò  di Betto  Bardi oli  vain  seitsemäntoista ikäinen, kun  hän työskenteli  avustajana   firenzeläisen  kultasepän  Lorenzo Ghibertin työpajassa.

Työn alla oli tuolloin kuuluisat  Battistero de San Giovanni -kirkon  pronssiovet. Kiinnostavaa oli myös, että  Ghibertin työpajassa valmistettiin ensimmäisen kerran  Madonna-reliefejä savesta, materiaalista, jota kuvanveistäjät  eivät  olleet  käyttäneet  antiikin  jälkeen. 

Näyttely kertoo, että Donato  - jo  lempinimeltään Donatello -   ei  ollut  pitkään avustajan roolissa, vaan hän jätti Ghibertin työpajan vuonna 1407 ja hänestä tuli pian marmoria välineenään käyttävä kuvanveistäjä Firenzen katedraalin työmaalle. Nyt hänen  ensimmäinen suuri teoksensa  oli monumentaalinen marmorista veistetty Daavid. Sekin on ensimmäistä kertaa nähtävillä Italian ulkopuolella.

Daavid 1408–9 ja 1416. Marmori. Daavid on veistetty nuoreksi tyylikkääksi mieheksi, kädessään linko. Jalkojen juuressa on Goljatin pää, lingon kivi surmatavan merkkinä. Donatello sai vuonna 1408 tehtäväkseen tämän  marmoriveistoksen yhdelle  Firenzen katedraalin tukipilareista. Valmis veistos todettiin paikkaansa liian pieneksi ja se sijoitettiin vuonna 1416 Palazzo Vecchioon. Firenze, Museo Nazionale  del Bargello  

Donatello ystävystyi  toisen  kultasepän, Filippo  Brunelleschin, kanssa.  Antiikin maailma kiehtoi molempia ja he lähtivät yhdessä Roomaan tutkimaan antiikin jäänteitä.  Brunelleschista  tuli pian arkkitehti. Donatello taas sisällytti teoksiinsa antiikin arkkitehtuurin  elementtejä. Muutosprosessi on kuvattu näyttelyssä hyvin.

1420-luvulta  lähtien Donatello käytti laajasti arkuissa esiintyviä alastomia ja siivekkäitä hahmoja,  jotka tunnetaan nimellä spiritelli (pienet henget) 1430-luvulla näistä  spiritellejä käytettiin kuva-aiheena mm. Firenzen katedraaleihin parven kaiteessa.  Kristillisestä kontekstista huolimatta henkien kiihkeä  tanssi muistuttaa pakanallisesta  kulkueesta.  Heidän  nuoruutensa  symboloi uudistumista. Spiritellit levisivät taiteessa laajalle. Nämä  spiritellit olivat alun perin juuri Firenzen  katedraalin  parvekkeella, jonka on  veistänyt Luca della Robbia.  Ne pitelivät kynttilöitä, jotka  antoivat  valoa  urkurille.   Pariisi, Institut  de France, Musée  Jacquemart-André 

Neitsyt ja lapsi Tabernaakkelissa. Noin 1415–1420. Terrakotta. Alkuperäinen mahdollisesti maalattu.Donatello soveltaa teoksessaan juuri opittuja antiikin arkkitehtuurin oppeja. Prato. Museo di Palazzo de Pretorio

Neitsyt ja lapsi (Pazzi -Madonna) n. 1422. Marmori. Näyttelyteksti kertoo, että teos on yksi ensimmäisistä  esimerkeistä uudenlaisesta tavasta hyödyntää perspektiiviä, ei vain Donatellon  töissä, vaan  kaikessa  länsimaisessa taiteessa. Marmorisesta  taustasta  nousevat  hahmot näyttävät   todella  kolmiulotteisilta. Teoksen voima on, teostekstin mukaan,  äidin  ja lapsen   välisen  herkän  hetken  luonnollisuudessa. Madonna tietää, että hänen  poikansa  Jeesus   kuolee  liian  aikaisin. Teos on valittu näyttelyluettelon ja esitemateriaan aiheeksi. Staatliche  Museen  zu  Berlin, Skulpturensammlung  (Bode-Museum)

Näyttely tuo hyvin esille miten Brunelleschi  ja Donatello mullistivat myös maalauskäytännön ja kehittivät viivaperspektiiviä. Nyt oli mahdollista esittää tila luonnonmukaisemmin kaksiulotteisella pinnalla. Esillä on myös ajan muiden taiteilijoiden esimerkkejä perspektiivin käyttöönotosta. 

Masaccion teos, jota näyttely luonnehtii ensimmäiseksi länsimaisen taiteen maalaustaiteen teokseksi, jossa käytetään lineaariperspektiiviä (tai keskeisperspektiiviä). Linnan pihan pylväät katoavat kauniisti kaukaisuuteen ja osoittavan Masaccion osaamisen. Vasemmalta tuodaan lahjoja vasta synnyttäneelle äidille, niiden joukossa on syntymätarjotin, joka on siis myös kuvassa oleva teos. San Giovanni Valdarno, 1401- Rooma, 1428). Syntymätarjotin  (Desco da parto). Staatliche  Museen  zu  Berlin, Gemäldegallerie

Masacciosta  lähtien maalarit    jatkoivat  tämän  tekniikan  käyttöä vuosisatojen ajan. Donatello käytti sitä erityisesti reliefeissään, jotka  oli kaiverrettu  muutaman milligrammaan paksuudelle marmoriin (rilievi  stiacciati).

Enkelien  hoitama  kuollut  Kristus  (Imago Pietatis), n. 1435. Marmori. Kristuksen  ruumiin  realismi  ja   itkevien  enkelien   tunteet  ovat  Donatellolle tunnusomaisia. Näyttely tuo esiin Donatellon innovaatioita aiheen esittämiseen, kuten enkelin hartialla lepäävän käsivarren ja marmorin tumman juovan hyödyntämisen kuvaamaan enkelin kyynelehtimistä. Todennäköisesti Medicien tilaustyö. Lontoo, Victoria&Albert-museo

Amor-Attis n. 1435–40. Pronssi, osittain  kullattu. Näyttelyn kertoo tämän  spiritellon olevan yksi 
Donatellon  merkittävimmistä  ja  arvoituksellisimmista  teoksista. Kohteella on  monia muinaisten   jumaluuksien ominaisuuksia: hänen  selässään olevat   siivet  muistuttavat  Amoria, merkuriuksen  nilkoissa olevia .  Hänen  pieni    häntänsä  on faunin  ja   erikoiset  housut, joita jo Giorgio Vasari hämmästeli vuonna 1568, kuuluvat Attisille, fryygialaista alkuperää olevaa, Roomassa suositulle hedelmällisyysjumalalle. Vain vyö, joka on koristeltu  unikonpalko-kuviolla, tarjoaa selkeän  vihjeen: se on yksi  Firenzen  Bartolini  Salimbeni  -perheen    tunnuksista. He siis lienevät  teoksen  todennäköiset tilaajat. Näyttelyyn on otettu mukaan myös patsaan (todennäköisesti) alkuperäinen jalusta, joka on esillä erillään.  Museo Nazionale  del Bargello

Donatello ei  koskaan  ollut  poissa  Firenzestä  kovin  kauan.  Kuitenkin vuoden 1443 lopussa hän asettui  Padovaan  vuoteen 1454. Hänelle maksettavat palkkiot olivat erinomaisia, mutta myös tehtävät olivat mittavia. Hän teki ensin suuren pronssisen krusifiksin ja sen jälkeen valtavan alttarin, myös  pronssia, San Antonion    basilikalle.  Basilikan eteen  Donatello suunnitteli suuren  pronssisen ratsastajapatsas-muistomerkin. 

Iso pronssikrusifiksi  tehtiin Padovan  Pyhän Antoniuksen basilikaan. Näyttely nostaa esille sen harmonian ja naturalistiset yksityiskohdat kuten että rintakehän luut  ovat  selvästi  näkyvissä. Padova, Basilika San Antonius

Yleiskuva näyttelystä, keskellä Gattamelata-ratsastajapatsaan pää, Donatellon mukaan. Valettu kipsi, ontto. Donatello teki Padovassa ensimmäisen pronssisen ratsastajapatsaista antiikin päättymisen jälkeen. Aiheena oli condottiere  Erasmo  da Narnia, nimeltään  II Gattamelata. Padova, Università  degli  Studi, Museo di Scienze  Archeologiche  e d'Arte  Hankittu  (ennen vuotta  1583?)  kokoelmasta  Mantova  Benavides, Padova

Vuonna 1454 hän palasi taas Firenzeen ja työskenteli  pääasiassa  Medicien palveluksessa.  

Giovanni Chellini  (1456) kertoi Donatellolta lahjaksi saamastaan Madonna ja lapsi -teoksesta -- pronssinen teos on ontto, jotta siihen voidaan valaa lasia--  Neitsyt ja lapsi (Chellini  Madonna). Noin  1450–55  Pronssi, osittain  kullattu. Tämä  Neitsyt ja lapsi   -taideteos  on siis samalla  matriisi.  Sen  kääntöpuoli on muotti, jonka avulla  kuva voidaan  toistaa mekaanisesti. Donatello teki teoksen Padovassa. Palattuaan     Firenzeen hän lahjoitti esineen lääkärilleen Giovanni Chellinille, joka  oli  parantanut  hänet  vakavasta  sairaudesta.
Lontoo, Victoria&Albert museo

Kun Victoria&Albert -museo  osti  Chellinin  Madonnan,   päätettiin  testata  Donatellon  lääkärin kertomusta ja tuottaa lasikopioita muotista, joka on identtinen  pyöreän  kääntöpuolella olevan  muotin   kanssa. Erinomainen lopputulos on esillä kuvassa. Näyttelyssä arvellaan, että Donatello sai luultavasti  ajatuksen   työskennellä    lasin  kanssa   koska  hänen asuinpaikkansa  Padovassa oli   lähellä  Venetsian laguunia ja Muranon lasitehtaan syntypaikkaa. Näyttelijäkopio Chellinin  Madonnasta. Värillinen  lasi. Lontoo, Victoria&Albert-museo. Valmistettu vuonna 1976  Royal College of Art-museolle

Vanhuus ei  estänyt  taiteilijan työskentelyä ja hän palasi vielä kerran Daavid -aiheeseenkin,  

Daavid, 1460–65. Pronssia. Näyttely kertoo, että Martellin  perheen tilaustyössä  vanha  Donatello palasi uudelleen vanhaan suosikkiteemaansa,  Daavidin voittoon Goljatista. Hän teki vahamallin, joka  sitten  valettiin  nykyiseen pronssiin.  Keskeneräinen hahmo  tuo teokselle  modernin ilmeen. Goljatin pää on tässä  pelkistetty. Staatliche  Museen  zu  Berlin, Skulpturensammlung  (Bode-Museum)

Daavid (Martelli-David) 1462–64;1465–70. Marmorin veistäminen on rankkaa työtä, ja vanha  kuvanveistäjä  antoi vaikean  veistämisen oppilaalleen Desiderio  da Settignanolle.   Jälkimmäisen  varhainen kuolema  johti muutoksiin  suunnitelmissa. Ilmeisesti Bertoldo  di Giovanni  täydensi   veistosta. Desiderio da Settingnano ja seuraaja. Washington, National Gallery  of Art, Widener  Collection

Kärsimys ja sen voittaminen nousee esille loppukauden teosten aiheissa. Se näkyy Kristuksen  elottomassa  ruumiissa, jota  enkelit  tai  hänen  äitinsä Maria surevat. Madonnoista  oli  tullut Pietà-veistoksia. Madonna ei siis enää pidä sylissään lasta, vaan kuolevaa Jeesusta.  13. joulukuuta 1466 Donatello kuoli  Firenzessä. 

Ristiinnaulitseminen. Noin 1455–65  Osittain  kullattu  pronssi, hopea ja kullattu  kupari
Erinomasta taitoa osoittava, lähes modernin elokuvallinen reliefi. Teostekstissä avataan mitä teoksessa tapahtuu. Jeesus ristiinnaulitaan kahden  varkaan väliin;  alla Maria itkee, ja Magdalan Maria nostaa  kätensä    taivaisiin Pyhän Johanneksen  rinnalle. Kivisestä maisemasta  nousevat roomalaiset sotilaat näyttävät olevan Kristuksen  kuoleman  vallassa.  Pilvissä kullan ja hopean  virtuoosimainen vaihtelu toistaa  auringonlaskun. Firenze, Museo Nazionale  del Bargello. Medici-kokoelma

Näyttely nostaa esille Donatellon merkityksen aikakautensa uudistajana ja miten suuri merkitys hänellä oli taiteen tulevalle kehitykselle. Loppuvaiheen ihmiskuvauksen ihmisen kasvoista kuvastuva epävarmuus ja  tunteen kuvaus sekä teosten tietoisesti keskeneräisiksi jättäminen (non-finito) jättivät jälkensä tulevaan taiteeseen.

Näyttelyn alaotsikon mukaan Donatello oli  ”renessanssin keksijä” (Erfinder der Renaissance). Näyttely osoittaa että hän varmasti oli yksi keskeisistä renessanssin luojista – ja samalla myös innovatiivinen ja  materiaalien ja tekniikoiden ”keksijä”.

Internetiä selaillessa tulee esiin, että tiettävästi homoseksuellin Donatellon taide ja erityisesti hänen pronssinen Daavid-teoksensa on nostettu myös LGBT-taidehistorian osaksi. (Esim. Stuart Frostin V&A blogi vuodelta 2008). Tällaista näkökulmaa Berliinin näyttelyyn ei kuitenkaan ole otettu.

Renessanssin tapahtumarikas ja sotaisa aika Italiassa ei välttämättä ole kovin kaukana nykymaailmasta. Esim. Berliinissä ilmestyvän Tagesspiegelin näyttelyä esittelevässä jutussa (Nicola Kuhn 2.9.2022) rinnastettiin Donatellon Daavid ja Goljat (jotka symboloivat Firenzen voittoa Milanosta) toiseen ajankohtaiseen sotaan, Ukrainan taisteluun Venäjä-jättiä vastaan. Ajatusta voi jatkaa pohtimalla, että ehkä Vladimir Putin on lukenut Macchiavellinsa.

Elämänvaiheet näyttelyn johdantotekstin mukaan

Noin 1386 - Donato di Niccolò di Betto Bardi syntyi  Firenzessä. Hänen isänsä toimi villakauppiaana/1403 - Lorenzo Ghibertin avustaja hänen  työskennellessään  Firenzen Battistero de San Giovanni -kirkon  pronssiovien parissa/1406 - Kuvanveistäjä (marmori), Firenzen  katedraalin koristelu/1410–12 -Yhteistyö   Filippo  Brunelleschin kanssa/1425–35 - Yhteistyö Michelozzon kanssa/1432–33 - Roomassa Eugenius IV:n hovissa/1434 - Medici-suvun Firenzessä. Pronssinen David-veistos (todennäköisesti Medicien tilaus)/1443–54 - Padovassa. Suuri pronssinen alttari San Antonion basilikaan ja Gattamelatan  ratsastuspatsas/1457–61 - Sienassa. Useita teoksia katedraalille/1466 - Kuolema Firenzessä

Kaikki Berliinin museokokoelmat eivät ole enää Berliinissä. Näyttelyyn on otettu Johannes Kastajan kipsivedos, jonka originaalipronssi vietiin sodan jälkeen ryöstösaaliina Moskovaan. Se on edelleen siellä Puškinin taidemuseon kokoelmissa. Alkuperäinen pronssi oli suunniteltu Orvietoon ja Wilhelm Bode osti sen Berliinin kokoelmiin vuonna 1878. Pyhä Johannes Kastaja, noin  vuonna 1887. Kipsi, valettu. Alkuperäinen1423–24, pronssi, Moskova, Valtion  taidemuseo A. S. Puškin. Siirretty sodan vuoksi ennen vuotta  1945: Staatliche  Museen  zu  Berlin, Skulpturensammlung

Blogin teksti ja teostiedot perustuvat näyttelyn opasteksteihin. Kaikki valokuvat ovat kirjoittajan kuvaamia näyttelystä.

Donatello: Renessanssin keksijä" on esillä 2.9 2022–8.1 2023 Berliinin Gemäldegaleriessa ja siirtyy sitten Victoria&Albert -museoon Lontooseen

Näyttelyn luettelo, 296 sivua

Tekstissä mainittu Stuart Frostin V&A blogi vuodelta 2008: Donatello, Michelangelo and David