Harmaa syyspäivä. Hyvä tilaisuus käydä ensivierailulla Berliinin taideteollisuusmuseossa. Kunstgewerbemuseum on Saksan vanhin taideteollisuusmuseo (perustettu jo vuonna 1867), mutta sen nykyinen rakennus Kulttuurifoorumin alueella valmistui vuonna 1985.  |
| Kuva taideteollisuusmuseon näyttelystä |
Museon suunnittelija oli 1960-luvun johtava saksalainen arkkitehti Rolf Gutbrod ja piirustuksetkin olivat 1960-luvun lopusta.
Vaikka arkkitehtuuri ei sinänsä ratkaise sitä, onko museo tai sen näyttely kiinnostava, niin kyllä silläkin on merkitystä.
 |
| Sisäänkäynti. Kuva museon internetsivulta, Achim Kleuke |
Ns. brutalismia edustavaa rakennusta kritisoitiin jo sen valmistuessa, eikä se ole vanhentunut kovin hyvin - päinvastoin kuin jotkin muut Gutbrodin suunnittelemat rakennukset. Toki betonibrutalismin arvostus on jo jonkin aikaa ollut kasvussa ja ehkä tämänkin rakennuksen osalta nähdään vielä uudelleenarviointia. Vuosina 2012–2014 museoon tehtiin laaja peruskorjaus (Kuehn-Malvezzin toimisto).
Olisi hienoa, jos museorakennus olisi kutsuvan näköinen ja eduksi olisi myös, että rakennuksen sisäänkäynti on helposti löydettävissä. Tähänkin museoon kyllä löytää, mutta ei kovin helposti ilman useita isokokoisia nuoliopasteita.
Sisäänkäynti ja tuloaula avautuu kolmanteen kerrokseen. Näyttelytilat ryhmittyvät koko rakennuksen korkuisen, massiivisen portaikon ympärillä.
Ylimmässä neljännessä kerroksessa on esillä uusi taide, joka tässä tarkoittaa taideteollisuutta renessanssista 1900-luvulle - barokkia, rokokoota, klassismia, historismia, Art nouveauta ja Art decoa sekä asuja 1700-luvulta 1850 - luvulle. Maanalaisissa kerroksissa on esillä keskiaikaa ja renessanssia, jaoteltuna eteläiseen ja pohjoiseen Eurooppaan. Alimmassa kerroksessa on tuoligalleria, designia ja vaihtuvien näyttelyjen tila.
 |
| Näyttelyn esineistöä. Laatikko, jossa mittaamiseen liittyviä instrumenttejä. Christoph
Trechsler vanhempi. Dresden 1619 |
 |
Eebenpuukaappi,
Pariisi 1600-luvun puoliväli. Mahdollisesti Jean Macé de Blois. Kuva
näyttelystä, yksityiskohta |
 |
| Näkymä alemman kerroksen näyttelyyn |
Vitriinit ja näyttelytekniikka lienevät suurimmalta osalta vuosien 2012–2014 peruskorjauksesta. Esillepano on toimivaa ja objektit on valaistu erinomaisesti. Sisääntulon Mode -muotinäyttelyn kantava idea on esittää puvut ja asusteet kuten ne ovat esillä näyteikkunoissa. Ratkaisu on toimiva ja erinomainen kokoelma tulee hienosti esille.
En ole aiemmin oikein innostunut pukuvitriineistä. Tämän näyttelyn kautta kuitenkin hyvin havainnollistuu ja avautuu 1800-luvun ja 1900-luvun taiteen ja kulttuurin muutos. Esillä on todella hienoa suunnittelua ja käsityötä. Haute couture -mestareiden arvostus nousee.
 |
| Punainen iltapuku. Madeleine Vionnet, Pariisi, noin 1933. Kuva
näyttelystä |
 |
Cocktailasu,
”kylkiluut” (Rib Cage). Pierre Cardin, Pariisi, noin 1969. Kuva näyttelystä |
Kunstgewerbemuseo on perinteinen esinemuseo. Siellä siis esitellään yksittäisiä objekteja kronologisessa järjestyksessä. Nykyään museoissa suosittu tarinallisuus puuttuu. Aika monet museot Suomessakin ovat siirtyneet esitystavassaan tähän suuntaan, ehkä suurimpana Kansallismuseo, joka uudistetuissa pysyvissä näyttelyissään pyrkii kertomaan tarinan tai useampia.
Muutama vuosi sitten uudistettu Turun linnan pohjoinen näyttelyhalli (joka ehkä yllättäen yli 800 objektin esittelyllään on Suomen suurimpia taideteollisuusnäyttelyitä) taas on laajasta sisällöllisestä ja teknisestä uudistamisesta huolimatta perusluonteeltaan esinemuseo, ja arkkitehtuurikohde.
 |
| Turun linnan pohjoinen näyttelyhalli, Turku, kuva Tommi Vihko |
Tarinallisuus ei ole ainoa hyvä tapa tehdä museonäyttely. Ainakin minulle riitti täällä esineiden näkeminen ilman laajempaa kerrontaa. Sinänsä esineetkin voivat kertoa paljon. Posliinikokoelman vitriini, jossa oli esillä kiinalaista ja japanilaista posliinia, ja joukon jatkona niistä mallinsa omaksuneet firenzeläinen ja venetsialainen posliini johdatti ajatukset tuoreeseen Peter Frankopanin Silkkitie -kirjaan, ja erityisesti kirjassa hyvin esiin tulevaan Italian kaupunkivaltioiden suureen merkitykseen Aasian ja Euroopan kehityksessä. Ja liiallisen eurooppakeskeisen ajattelun vaaraan.
 |
| Kuva näyttelystä. Vitriinin kaksi viimeistä esinettä Euroopasta |
Usein kuitenkin olisi hyödyksi tutustua esinenäyttelyihin välittäjän avulla. Tässä voi ainakin ensiapuna olla perinteinen audio-opas tai monimuotoisemmat digitaaliset oppaat. Hyvä fyysinen opastus kuitenkin tuo käyntiin myös tärkeän inhimillisen kontaktin ja vuorovaikutuksen.
Esinenäyttelyiden iso haaste on kävijöiden houkutteleminen. Ainakin tässä museossa oli sateisena tiistaipäivänä avoinnapitohenkilökuntaa huomattavasti enemmän kuin asiakkaita.
 |
Knalli
(Melone Bowler Hat), Britannia, 1900. Kuva näyttelystä |
Joachim Kleinmanns: Eine Haltung, kein Stil. Das architektonische Werk von Rolf Gutbrod. DOM publishers, Berlin 2021.
Peter Frankopan: Silkkitiet. Uusi maailmanhistoria. Atena 2021.
Kommentit
Lähetä kommentti