Taidetta rautaesiripun molemmin puolin

Joitakin vuosia sitten tuli käytyä Kölnissä tutustumassa kaupungin museoihin. Keskeinen taidemuseo siellä on Ludwig -museo. Museo rakentuu Peter ja Irene Ludwigin merkittävään kokoelmaan. Osa siitä oli Kasper Königin johtajakaudella esillä Suomessakin 2000-luvun alussa. Paikka oli Kölnin ystävyyskaupunki Turku ja kaupungin taidemuseo Wam. Nyt Berliinin Gropius Baussa Berliinissä on esillä yhteistyössä Peter ja Irene Ludwigin säätiön kanssa koottu näyttely, jossa on esillä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton maalaustaidetta vuosilta 1960–1990. Esillä on 125 teosta 80 taiteilijalta. Näyttelyn otsikko on The Cool and the Cold 

Näyttelyn avauksessa ovat Elvis ja Lenin. Toisella puolen Andy Warholin Elvis Presley  Colt kädessään – ja toisella  puolella Dimitri Nalbandjanin Lenin työhuoneessaan.  Andy Warhol, Elvis Presley (Single Elvis), 1964. Tuloste kankaalle, 210 x 107 cm. The Andy Warhol Foundation for the Visual Arts, Inc. / Licensed by Artists Rights Society (ARS), New York, kuva József Rosta / Ludwig Museum – Museum of Contemporary Art, courtesy: Ludwig Museum Budapest, donation Sammlung Ludwig

Dmitriy Nalbandyan, Lenin, 1980–1982. Öljy kankaalle, 204 x 150 cm. VG Bild-Kunst, Bonn 2020, mumok – Museum moderner Kunst Stiftung Ludwig Wien, Austrian Ludwig Foundation

Näyttelyn konsepti vaikutti etukäteen hieman keinotekoiselta, olisiko ajankohdan maalausten vertailu erityisen kiinnostavaa? Näyttely on kuitenkin onnistunut, vaikka kuvaparit eivät aina niin ilmeisiä olekaan. Vastinparien väljyys on toisaalta myös eduksi. Esillä on joka tapauksessa hienoja töitä. Paikallisissa kritiikeissä näyttelyä on luonnehdittu ”silmiä avaavaksi” Joka tapauksessa tässä on ensimmäisen kerran esillä ajan taiteen vertaileva näyttely – rautaesiripun molemmilta puolilta - asiantuntevan luettelon kera. 

Erik Bulatov,  Auringonnousu tai lasku, 1989. Öljy ja akryyli kankaalle,200 x 200 cm. VG Bild-Kunst, Bonn 2020,  Ludwig Forum für Internationale Kunst, Aachen

 Peter ja Irene Ludwig olivat ilmeisesti ensimmäisiä keräilijöitä, jotka keräsivät samanaikaisesti niin USA:sta kuin Neuvostoliitosta. Runsaan 14000 objektin kokoelma on mahdollistanut tämänkaltaisen vertailevan ja tematisoidun näyttelyn. Kokoelmaa kerättiin laajalla perspektiivillä, ei aina niin tiukat kriteerit edellä. Nykyisyydestä katsoen lopputulos on onnistunut tai ainakin mahdollistaa tämäntyyppisen näyttelyn koostamisen. Näyttely sopii erinomaisesti Berliiniin ja Martin-Gropius-Bau-näyttelytilaan, jonka vieressä kulki aikoinaan Berliinin muuri. Epäilemättä näyttely sopisi hyvin myös Suomeen, joka sodan jälkeen tasapainoili idän ja lännen rajamaastossa – ja jossa kulttuurinen suhtautuminen Amerikkaan oli paljolti samanlaista kuin Länsi-Saksassakin, USA oli cool, Neuvostoliitto cold. 

Andy Warhol, Seinäpaperi lehmät (Wall Paper Cows), 1966. Serigrafia, 232 x 76 cm.The Andy Warhol Foundation for the Visual Arts, Inc. / Licensed by Artists Rights Society (ARS), New York, kuva Carl Brunn, Ludwig Forum für Internationale Kunst Aachen, Sammlung Ludwig

Natalya Nesterova, Laulajat, 1969. Öljy kankaalle, 150 x 120 cm. VG Bild-Kunst, Bonn 2020, kuva Carl Brunn, Ludwig Forum für Internationale Kunst Aachen, Sammlung Ludwig

Kuratointi on laadukasta, molempien maiden ajan maalaustaiteen historia on tarkkaan tutkittu ja 17 näyttelyhuoneeseen on sijoitetut tematisoidut kokonaisuudet. Näyttelyn voi katsoa ilman opastusta, mutta syvemmälle pääsee jaossa olevan perusteellisen kolmikielisen (saksa, englanti, venäjä) näyttelyoppaan avulla. Näyttely tuo myös esiin sen, että vaikka USAn modernia taidetta joskus aikoinaan pidettiin arvovapaana ja riippumattomana, niin sitä se ei ollut. Kuvataidekin oli osa suurta Amerikan maailmanvalloitusta, taloudellista, sotilaallista ja poliittista ylivaltaa. Ja kuvataiteen vientiä myös tuettiin ulkoministeriön, ja kai CIA:nkin toimesta. Amerikkalainen kulttuuri vyöryi sodan jälkeen Saksaan (ja Suomeen). Kaikki mikä saapui sieltä, oli Coolia (tästä näyttelyn nimikin). Populaarikulttuuri, kaupalliset tuotteet, rakennukset, taideteokset ja poliittiset ja sosiaaliset liikkeet olivat osa expansiota. 

Ralph Goings, Airstream, 1970. Öljy kankaalle. 152 x 214 cm. Ralph Goings, mumok - Museum moderner Kunst Stiftung Ludwig Wien, Peter and Irene Ludwig Foundation

Avaruuden valloitus oli yhteinen aihe molemmilla puolen rautaesirippua. NASA kutsui valokuvaajia ja maalareita seuraamaan rakettien ampumista avaruuteen. Lowell Nesbitt. Start - `70. 1970. Kuva näyttelystä

Neuvostoliitossa kosmonautit olivat aineena maalauksissa. Juri Korolyov kuvaa maalauksessaan veljeskansojen kosmonautteja poseeraamassa, jotenkin Village People – henkisessä asetelmassa. Kuva on vetävä, näyttelyn mainoskuvanakin käytetty. Tänäkin päivänä kilpajuoksu avaruuteen jatkuu, eikä visuaalinen kieli sen markkinoinnissa ole paljoa muuttunut. Jury Korolyov, Kosmonautit, 1982. Öljy kankaalle, 195 x 315 cm. Kuva Carl Brunn, Ludwig Forum für Internationale Kunst Aachen, Peter and Irene Ludwig Foundation

 Amerikka oli jo ennen sotia muodostunut uuden kuvataiteen pääpaikaksi. Tätä vahvisti erityisesti lukuisten taiteilijoiden maahanmuutto. Näyttely summaa Yhdysvaltoihin muodostuvan erityisen omintakeinen nykytaiteen, jonka tyypillisin ilmenemäksi oli 1940-luvulla kehittynyt abstrakti ekspressionismi. Neuvostoliiton taiteessa vallankumouksen avantgarde tukahdutettiin Stalinin sortokaudella ja valtavirraksi tuli sosialistinen realismi. Avantgardea saatettiin kuitenkin hyödyntää ulkomaille suuntautuvassa kulttuurivaikuttamisessa. Näyttely tuo esiin, että sosialistisen realismin taiteilijatkaan eivät olleet niin totisia totuuden kertojia kuin voisi ajatella, vaan maalauksissa saatettiin ironisoida vallitsevaa näkemystä. Näin varmaan oli, mutta ironia on vaikea taiteen laji ja pelkästään maalauksia katsomalla on vaikea erottaa, kuinka tosissaan taitelija on ollut, tai mikä niissä on ironiaa. Hruštševin kaudella kuvataide vapautui jossain määrin, mutta pian valtion ote tiukkeni taas.

Moskovalainen Ilja Kabakov teki ammatikseen lastenkirjojen kuvituksia. Hänen ympärilleen muodostui tiivis piiri, ns. romanttinen konseptualismi. Ilja Kabakov. Tarkistettu! (Puolueen puhdistuksessa). 1983. Kuva näyttelystä

Sergei Mironenko. Conseptual Art. 1990. Kuva näyttelystä

 Tarkasteltavana olevan ajanjakson loppupuolella Neuvostoliiton taiteen näkökulmat lavenivat. Glasnost ja perestroika avasivat yhteiskuntaa ja taidetta. Taiteilijat eivät sinänsä olleet vapaita Amerissakaan. Vaikka periaatteessa taide oli vapaata, niin liberalismi ja markkinatalous toisaalta tarkoittivat sitä, että voidakseen tehdä ”vapaata” taidetta, oli taiteilijalla oltava toinen päivätyö elämää rahoittamassa. (Eikä tilanne ehkä ole kovin erilaista nykyäänkään taiteen kentällä). Neuvostoliitossa taas oli maalattava puolueen tavoitteiden mukaan. Niistä poiketen oli mahdollisuus vain toimiminen pienissä yhteisöissä ja vaarana oli myös joutuminen väkivaltakoneiston uhriksi. 

The Cool and the Cold. Maalauksia USA:sta ja Neuvostoliitosta 1960–1990. Kokoelma Ludwig, kuva näyttelystä 24.9.2021–9.1.2022, Gropius Bau. Kuvassa vasemmalla Larisa Rezun-Zvezdochetovan teos  Pakko, 1989. Kuva Luca Girardini

Näyttely The Cool and the Cold. Maalauksia USA:sta ja Neuvostoliitosta 1960–1990.

Avoinna 9.1.2022 saakka