Berliini stereo

Pergamon-alttari on yksi tärkeimmistä museoihin siirretyistä antiikin muistomerkeistä. Sen tuominen Berliiniin ja Pergamon-museon rakentaminen liittyy antiikin kulttuurin ihannointiin 1880-luvun Euroopassa. Tämä heijastui mm. museokokoelmien kolonialistisena kartuttamisena.

Pergamon -museo on juuri nyt suljettuna peruskorjauksen vuoksi, mutta Hamburger Bahnhof-nykytaiteen museossa on esille istanbulilaisen taiteilijan Cevdet Erekin monumentaalinen 34-kanavainen ääniteos Bergama Stereo. 

Cevdet Erek. Bergama Stereo. Hamburger Bahnhof. Berliini, 2019, © Cevdet Erek / Staatliche Museen zu Berlin, Nationalgalerie / Mathias Völzke

Pergamon-alttari. Gryffindor, Public Domain, Wikimedia, CC BY-SA 4.0

Cevdet Erek kertoo teoksestaan. Hamburger Bahnhof  (video 4 min)

Museon suureen näyttelyhalliin hienosti installoitu arkkitehtuuri- ja ääniteos on uusi tulkinta alttarista. Pergama on nykyinen turkkilainen nimitys Länsi-Turkin Pergamon kaupungille. Teoksen nimen jälkimmäinen osa stereo viittaa mm. siihen, että äänellä kuvataan alttarin kahteen siipeen jakautuvaa symmetriaa. Kaiuttimet muodostavat ja soittavat alkuperäisen friisin jumalten ja giganttien taistelua äänivirtana. Alkuperäisen fragmentaarisen alttarin puuttuvissa kohdissa kaiuttimia korvaavat tyhjät kaiutinkotelot.

Bergama Stereo, luonnos, 2019, © Cevdet Erek 2019

Äänimaailma muodostuu – osin ehkä kommenttina alttarin kolonialistiseen historiaan – Davul -bassorummun äänistä ja nykyisen Bergaman  alueen tanssirytmeistä. Toki muistaen, että nykyisen Bergaman piirikunnan väestöllä ei välttämättä ole kulttuurista jatkumoa antiikin Bergamoon.

Keskeisessä osassa monitulkintaista teosta ovat myös Berliinin kuuluisan klubikulttuurin soundit. Itse asiassa se tuo mieleen myös  80-luvun katukulttuurin kannettavan C-kasettidekin. Tai miksei alttaria voisi verrata myös tiskijukan työpisteeseen transsissa tanssivien klubikävijöiden edessä.

Bergama Stereo, luonnos, 2019, © Cevdet Erek 2019

Täällä nuoruuttaan viettäneiden kanssa puhuessa 1980- ja 1990 -luvun Berliinin tekno -ja klubielämä nousee esille eräänlaisena sukupolvikokemuksena. Berliinin muuri murtui, kaikki oli mahdollista, ei ollut rajoja tai rajoituksia. Tyhjillään olevista rakennuksista saatettiin tönäistä ovi sisään ja muurin purkamisen jälkeensä jättämä vyöhyke vallattiin musiikille ja tanssille. Levyjä soitettiin, juhlat jatkuivat yli yön.

Berliini on kuitenkin muuttunut, ja Potzdamer Platzin ja Leipziger Strassen jättömaalle on syntynyt huippumoderneja toimistotaloja ja Mall of Berlin -ostoskeskus. Kreutzberg on siistiytynyt.

Syynä on kaupungin muutosprosessi, jota tutkijat kutsuvat nimellä gentrifikaatio eli keskiluokkaistuminen.

Tutkijat määrittelevät gentrifikaatioon sisältyvä asukasrakenteen ja asuntokannan muutoksen. Samaan aikaan kun asukasrakenne muuttuu keskiluokkaisemmaksi tai rikkaammaksi, kallistuvat asunnot, sekä kunnostuksen seurauksena että osana alueen yleistä arvonnousua.Tämä muodostaa itseään vahvistavan prosessin. Alueen arvonnousu johtaa koulutetumpaan ja hyvätuloisempaan asukasrakenteeseen, mikä puolestaan vahvistaa alueen arvonnousua. Asuinalue muuttuu keskiluokkaisemmaksi ja alueen köyhemmät asukkaat joutuvat muuttamaan muualle vuokrien kallistuessa. 

Oppikirjat pitävät ainakin Berliinissä paikkaansa. Rapistuneiden ja edullisten vuokrien työväen asuinalueille muuttivat ensin taiteilijat, vaihtoehtoväki ja teknoklubit. Nyt ne ovat muuttumassa (ja jo muuttuneet) paremman väen ja kiinteistösijoittajien kiinnostuksen kohteeksi.

Teknoklubeista ovat kohonneiden vuokrien tai kiinteistökehittämisen vuoksi lopettamisvaarassa mm.  Köpenicker Strassella sijaitsevat Sage ja fetissiklubi KitKat.

Berliinin klubikulttuuri oli 1990-luvulla kiinnostava kulttuurinen ilmiö, mutta sitä se edelleenkin. Nyt genressä yhdistyvät kaupallisuus, korkeakulttuuri, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja perinteinen hedonistinen klubikulttuuri.

SO36 -klubin flyeri, tammikuu 2020. Oranienstrassella Kreutzbergissa sijaitseva klubi oli alun perin erikoistunut punk -musiikkiin. 1970-luvulla siellä vierailivat mm. Iggy Pop ja David Bowie. Klubi oli tärkeä Berliinin turkkilaisessa gay-tekno -kulttuurin kehityksessä. Klubin nimi on johdettu postinumerosta

Berliini tunnetaan edelleen bilekaupunkina. Gentrifikaation vaikutuksia klubeille pyritään vähentämään vuokratuella. Klubien toiminnan tukemiseen ei kuitenkaan vaikuta ainoastaan klubien kulttuurinen merkitys Berliinille, vaan se, että klubit ovat merkittävä kulttuurimatkailuteollisuuden toimija. Erään arvion mukaan klubit oheistoimintoineen tuottavat vuositasolla Berliinin talouteen 1.5 miljardia euroa.

Klubien ja ”partykaupungin” vapaamielinen maine vaikuttaa osaltaan myös siihen, että luovan teollisuuden yritysten osuus Berliinissä on kasvanut merkittävästi.

Rauhan, rakkauden ja teknon Love Parade oli valtaisa 19990-luvun tanssitapahtuma. Ensimmäisen kerran se järjestettiin Berliinissä vuonna 1989. Berliinin Siegessaule, Brendenburgin portin ja Tiergartenin luona muodostui tapahtuman visuaaliseksi tunnukseksi. 

Nyt muurin jälkeen muodostuneen teknokulttuurin maisemissa, Potzdamer Platzin ja Leipziger Strassen tienoilla on Mall of Berlin kauppakeskuksessa Love Parade -keräys, joka myös propagoi teknon nostamiseksi osaksi Unescon aineettoman kulttuurin maailmanperintöä.

Love Parade, Mall. Love Paradea perustamassa ollut Dr Motte videoscreenillä

Love Parade, Mall. Tekno maailman kulttuuriperintölistalle

1990-luvun klubikulttuuri siis pyrkii sopeutuvaan keskiluokkaistuvaan kaupunkiin, mutta samalla muurin murtumisen jälkeistä vapauden aikaa tallennetaan ja legitimoidaan kulttuuriperinnöksi ja museoiden kokoelmiin.

Berliinissä museoon tallentaminen tapahtuu ainakin tulevan Humboldt Forumin Berliini -näyttelyyn. Suuren julkisuuden saattamana uudelleenrakennettuun Preussin kuninkaanlinnaan sijoittuvaan Humboldt-foorumiin vietiin sen  ensimmäinen näytteille tuleva museoesine, Leipziger Strassella sijainneen teknoklubi Tresorin, kassaholvin, ovi.

Tresorin perustaja Dimitri Hegemann Humboldt Forumissa. Ovi oli  alun perin Wertheimin tavaratalon kassaholvin ovi. Muurin murtumisen jälkeen tiloihin perustettiin Tresor -klubi.  Leipziger Platzin uudisrakentamisen edetessä klubitoiminta alueella päättyi. Kuvat kassaholvin matkasta näyttelyyn. Dimitri_Hegemann, Kulturprojekte, Berlin, David von Becker 

Miten sitten Berliinin klubit pärjäävät? Klubit jatkavat ja muuntavat toimintaansa kaupungin muuttuessa. uusiakin klubeja syntyy, viimeksi kaupungin keskustaan Mitteen, josta tällä hetkellä muuten puuttuu klubi. Klubien jonot eivät ole vähentyneet. 

Berliini oli aikoinaan jo David Bowielle erinomainen luovuuden lähde. Edelleen Berliini vetää muusikkoja. Nyt jo keski-ikäistyneet Pet Shop Boysin (perustettu 1981) muusikot David Tennant ja Chris Lowe ovat hankkineet asunnon Berliinistä ja tuottivat uuden levynsä täällä.

Guardian kertoo (24.1.2020), että heidän asuntonsa keittiö on muutettu studioksi ja että muusikot ovat säännöllisiä kävijöitä ehkä kaupungin kuuluisimman  hedonistisen teknon Mekassa, Berghainissa (jonka kaiuttimet ovat samaa mallia kuin Erekin Pergama Stereossa).

Panorama Bar, Berghain. Berghain -klubi sijaitsee aiemmassa voimalaitoksesssa. Klubi omistaa itse tilansa. Klubi on kuuluisa myös pitkästä jonotusajasta. Marcheur1976. Wikimedia, CC BY-SA 4.0

Lähestymistapa on kuitenkin keski-ikäistyneille 60-vuotiaille soveltuva.

"Käymme siellä sunnuntaina lounasaikaan," hymyilee Tennant, ”noin kello 12. Menemme Panorama-baariin juomaan aperitiivit, lasilliset Proseccoa ennen ateriaa.  Ihmiset, jotka ovat olleet siellä koko yön, he ovat täysin nuupahtaneita, mutta samalla on tulossa tuoretta väkeä. Ilmapiiri on erittäin kiinnostava. Ja on hienoa kävellä päivänvalosta tanssilattialle, joka on täysin pimeä, vain rumpu kaikuu. Se on todella, todella jännittävää, vieraalla tavalla."

Olennaista klubikulttuurissa on hauskanpito. Pet Shop Boys, Monkey Business, video 4 min). Berliinissä tuotetulta, tammikuussa 2020 julkistetulta levyltä Hotspot 

--

Pergama Stereo Hamburger Bahnhoffilla 8.3.2020 saakka

Humboldt Forum avautuu 2020

Guardian, Pet Shop Boys 24.1.2020