Walter Gropius perusti Bauhausin Saksan Weimarissa vuonna 1919. Gropiuksen ja häntä seuranneiden johtajien Hannes Meyerin ja Ludwig Mies van der Rohen johdolla koulun opit levisivät laajalle. Bauhaus muodostaa modernin arkkitehtuurin ja designin perustan.
Berliinin Bröhan
-museossa on Bauhausin 100-vuotisjuhlan kunniaksi avattu ”Nordic Design. Die
Antwort aufs Bauhaus” -näyttely.
Esillä on siis pohjoinen reaktio Bauhausille.
Bröhanin näyttely ei ole kovin laaja, ainakaan jos sitä vertaa samanaikaiseen
lähes uuvuttavan laajaan Berlinische Galerien Bauhaus-näyttelyyn. Kiinnostava
se kuitenkin on.
Bauhausin ideoihin ja modernismiin sitoutuvista
suunnittelijoista ovat näyttelyssä esillä Aino ja Alvar Aallon ohella mm. Josef Frank ja Sven
Markelius Ruotsista, tanskalaiset suunnittelijat Hans J. Wegner ja Arne
Jacobsen. Mukana on myös IKEA.
Josef Frank / Svenskt Tenn. Kaappi, 1937. Jackson Design AB, Stockholm. Kuva Jackson Design AB © Svenskt Tenn Stockholm |
Hans J. Wegner / Johannes Hansen. ”Riikinkukkotuoli“,
1947.
DANSK
MØBELKUNST GALLERY, kuva DANSK MØBELKUNST GALLERY, www.dmk.dk
Suomesta on näytteillä myös Marimekko ja Eero Aarnio, joka on esillä yhdessä tanskalaisen Vernon Pantonin teosten kanssa.
Eero Aarnio. Poni, 1970. © Eero Aarnio Originals |
On
virkistävää tutustua näyttelyssä myös muiden pohjoismaiden designiin. Näyttely kertoo,
että Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan designilla oli omien kansallisten
tavoitteiden ohessa paljon yhteistä - demokraattinen muotoilu, lapsuus ja
”hygge” ”kotoisuus”. Yhteisesittelyn ansiosta suomalaisetkin tutut huonekalut
ja modernismin teokset avautuvat eri tavalla ja saavat rikkaampia merkityksiä.
Kun näyttely on valmisteltu Saksassa, tällainen näkökulma on tietysti luonteva.
Eipä
kuitenkaan olisi haitaksi Suomessakaan, ainakin joskus, vähentää kansalliseen
historiankäsitykseen pohjautuvaa näyttelyjen käsikirjoittamista, avartaa
näkökulmaa ja vaikkapa ottaa näyttelyjä kuratoimaan silmäpari jostain kauempaa.
Bröhan-museon
näyttely alkaa Aino ja Alvar Aallon Paimion parantolan esittelyllä. Näyttelyyn
on lavastettu kokonainen potilashuone. Konservoimattomat tai ainakin konservoimattomilta
näyttävät potilashuoneen kalusteet tuovat rosoa perinteisen design -näyttelyn malliin.
Alvar Aalto / Aug. Louhen Rautasänkytehdas O.Y. / O.Y. Huonekalu-
ja Rakennustyötehdas A.B. Potilashuoneen kalusteita, Paimion parantola
1929-1939. Jackson Design AB, Stockholm. Kuva Jackson Design AB. © Alvar Aalto
Foundation
Esittely
jatkuu parantolaa varten suunnitelluilla Aalto-huonekaluilla. Aloitus on
vaikuttava. Näyttelystä arvion Berliner Morgenpostiin kirjoittanut Ulrike
Borowczyk kirjoittaa Aallon kirjoittaneen modernilla mestariteoksellaan design-
ja arkkitehtuurihistoriaa – ja että Paimion parantolan Aalto -huonekalut ovat
näyttelyn ehdoton kohokohta.
Alvar Aalto / Malli ”Paimio“, 1932. Koivua, yksityiskokoelma. Kuva
Iiro Muttilainen, © Alvar Aalto Foundation
Näyttelystä |
Ruotsin
osalta esillä on Tukholman 1930 messujen suuri merkitys Bauhausin oppien
jalkautumisessa maahan. Suomalaisittain kannattaa myös muistaa Turun vuoden 1929
messut, joiden pääarkkitehtina toimi Alvar Aalto Erik Bryggmanin kanssa.
Arkkitehdit sovelsivat messuilla ensimmäistä kertaa laajasti funktionalismia.
Tukholman messut 1930. Kuva näyttelyvedoksesta |
Alvar
Aalto esitteli Helsingin Sanomissa (17.6.29) innostuneesti messujen
arkkitehtuuria. Turussa oli yhdistetty messut ja kaupungin 700-vuotisriemujuhla
samaan ohjelmaan. Valmistelu oli tapahtunut kahden turkulaisen arkkitehtitoimiston
yhteisvoimin, yli kymmenen arkkitehdin voimin, ja hyvin nopealla aikataululla.
Standardisointia oli hyödynnetty kautta linjan.
Nyt
oli hylätty historialliset, vain koristeellisuutta palvelevat
arkkitehtuurielementit kuten pilarijärjestelmät, kattolistat ja vanhentuneet
rytmikäsitteet. Uutta arkkitehtuuria hän vertasi sanomalehteen kuvineen,
artikkeleineen ja ilmoituksineen. ”Vastapäätä rautatieasemaa oleva
vastaanottorakennelma esimerkiksi on kuin sanomalehden sivuista kokoonpantu
kolmikerroksinen rakennus, jossa esteettinen päämäärä on saavutettu käyttämällä
tyyppivärejä, tyyppikirjaimia ja määrättyä kokoonpanojärjestelmää”
Ruotsalaisen modernismin osalta näyttelyssä kerrotaan, että Bauhausin
kylmäksi mielletyille materiaaleille ja muotokielelle poiketen käytettiin
luonnonmateriaaleja ja orgaanista muotokieltä. Pyrittiin kotoisaan tunnelmaan
ja edullisiin, ja kaikkien saavutettavissa oleviin kalusteiden hintoihin.
Näyttely nostaa Ikean (alkaen 1943) jo 1800-luvun lopulla
Ruotsissa vaikuttaneen ”Kauneutta kaikille” -ideologian työn jatkajaksi.
Kauniiden ja hyödyllisten esineiden tuli olla saatavissa riittävän edullisilla
kustannuksilla. Osuuskunnat toimivat Ruotsissa tässä aktiivisesti. Saksassa
Ikean merkitys pohjoismaisen muotoilun toimijana on erityisen suuri. Maa on
Ikean suurin yksittäinen markkina-alue.
Kuva näyttelyvedoksesta |
Pohjoismaiset designklassikot eivät nykyisin ole kovin
edullisia, eivätkä siis kovin demokraattisia? Tässä näyttelyssä IKEAn tuotanto liitetään ruotsalaisen muotoilun demokraattiseen ja sosiaaliseen perinteeseen.
Suomessa ehkä lähimpänä pohjoismaisen modernismin demokraattisen suunnittelun
periaatteita on pysynyt astiastojen tuotanto. Mestarisuunnittelijoiden kuten
Kaj Frankin astiastoja on saatavissa lähes jokaisessa marketista kohtuulliseen
hintaan. Ainakin tarjouksista. Eikä voi unohtaa laajasti varioituja Aalto-vaaseja
– jollainen on muuten esillä tässäkin näyttelyssä.
Tapio Wirkkala suunnitteli paljon myös Saksaan. Lasimaljakoita
näyttelystä. ”Bolle“ 1966-68. Sammlung Holz, Berlin. Kuva Martin Adam,
Berlin © VG Bild-Kunst, Bonn 2019
Ikean tuotteita arvostellaan joskus kertakäyttöisyydestä. Kertakäyttöisyys ei
kuitenkaan ole koko totuus. Ainakin meillä on kotona edelleen käytössä 30 vuotta
sitten ostettu edullinen IKEAn koivupuinen Stockholm -ruokapöytä tuoleineen.
---
Tobias Hoffmann, Bröhan-Museum
Berlin (Hg.)
NORDIC DESIGN.
Die Antwort aufs Bauhaus, 304 s. Deutsch / Englisch, €48,00
Näyttely: Bröhan-Museum,
Landesmuseum für Jugendstil, Art Deco und Funktionalismus, Berlin,
24.10.2019–1.3.2020
Bröhan museo pohjautuu keräilijä Karl H. Bröhanin kokoelmaan. Vuodesta 1994 saakka museo on hallinnollisesti valtion omistama museo. Museo sijaitsee Berliinin Charlottenburgissa.
Yhdessä kuvassa ei ole kysymyksessä Paimio-tuolin istuimen hiominen vaan kiillottaminen.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Muokkasin kuvatekstiä, maininta hiomisesta näytti olevan jo Finnan tietokannassa, josta se sitten kertautui tähän tekstiin
VastaaPoista