Bauhaus ja pohjoismaat


Walter Gropius perusti Bauhausin Saksan Weimarissa vuonna 1919. Gropiuksen ja häntä seuranneiden johtajien Hannes Meyerin ja Ludwig Mies van der Rohen johdolla koulun opit levisivät laajalle. Bauhaus muodostaa modernin arkkitehtuurin ja designin perustan.
Berliinin Bröhan -museossa on Bauhausin 100-vuotisjuhlan kunniaksi avattu ”Nordic Design. Die Antwort aufs Bauhaus” -näyttely. 

Paimion parantolassa käytetyn nojatuolin istuinosaa hiotaan. Työkuva, huonekalu- ja rakennustyötehdas Korhonen. Kuvaaja Mauno Mannelin,  1930–1939. Kuva on skannattu repronegatiivista, alkuperäinen lasinegatiivi on rikki. Turun museokeskus, Finna.fi

Esillä on siis pohjoinen reaktio Bauhausille. Bröhanin näyttely ei ole kovin laaja, ainakaan jos sitä vertaa samanaikaiseen lähes uuvuttavan laajaan Berlinische Galerien Bauhaus-näyttelyyn. Kiinnostava se kuitenkin on.
Bauhausin ideoihin ja modernismiin sitoutuvista suunnittelijoista ovat näyttelyssä  esillä Aino ja Alvar Aallon ohella mm. Josef Frank ja Sven Markelius Ruotsista, tanskalaiset suunnittelijat Hans J. Wegner ja Arne Jacobsen. Mukana on myös IKEA.


Josef Frank / Svenskt TennKaappi, 1937Jackson Design AB, Stockholm. Kuva Jackson Design AB © Svenskt Tenn Stockholm


Hans J. Wegner / Johannes Hansen. ”Riikinkukkotuoli“, 1947. DANSK MØBELKUNST GALLERY, kuva DANSK MØBELKUNST GALLERY, www.dmk.dk


Suomesta on näytteillä myös Marimekko ja Eero Aarnio, joka on esillä  yhdessä tanskalaisen Vernon Pantonin teosten kanssa.

Eero AarnioPoni, 1970. © Eero Aarnio Originals

On virkistävää tutustua näyttelyssä myös muiden pohjoismaiden designiin. Näyttely kertoo, että Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan designilla oli omien kansallisten tavoitteiden ohessa paljon yhteistä - demokraattinen muotoilu, lapsuus ja ”hygge” ”kotoisuus”. Yhteisesittelyn ansiosta suomalaisetkin tutut huonekalut ja modernismin teokset avautuvat eri tavalla ja saavat rikkaampia merkityksiä. Kun näyttely on valmisteltu Saksassa, tällainen näkökulma on tietysti luonteva.
Eipä kuitenkaan olisi haitaksi Suomessakaan, ainakin joskus, vähentää kansalliseen historiankäsitykseen pohjautuvaa näyttelyjen käsikirjoittamista, avartaa näkökulmaa ja vaikkapa ottaa näyttelyjä kuratoimaan silmäpari jostain kauempaa.
Bröhan-museon näyttely alkaa Aino ja Alvar Aallon Paimion parantolan esittelyllä. Näyttelyyn on lavastettu kokonainen potilashuone. Konservoimattomat tai ainakin konservoimattomilta näyttävät potilashuoneen kalusteet tuovat rosoa  perinteisen design -näyttelyn malliin.


Alvar Aalto / Aug. Louhen Rautasänkytehdas O.Y. / O.Y. Huonekalu- ja Rakennustyötehdas A.B. Potilashuoneen kalusteita, Paimion parantola 1929-1939. Jackson Design AB, Stockholm. Kuva Jackson Design AB. © Alvar Aalto Foundation

Paimion parantolassa arkkitehdit sovelsivat Saksasta opittua omalla tavallaan. Näyttely nostaa esiin muun muassa ovenkahvan, joka oli suunniteltu siten, että vaatteet eivät voineet tarttua siihen. Kuva näyttelystä.



Esittely jatkuu parantolaa varten suunnitelluilla Aalto-huonekaluilla. Aloitus on vaikuttava. Näyttelystä arvion Berliner Morgenpostiin kirjoittanut Ulrike Borowczyk kirjoittaa Aallon kirjoittaneen modernilla mestariteoksellaan design- ja arkkitehtuurihistoriaa – ja että Paimion parantolan Aalto -huonekalut ovat näyttelyn ehdoton kohokohta.



Alvar Aalto / Malli ”Paimio“, 1932. Koivua, yksityiskokoelma. Kuva Iiro Muttilainen, © Alvar Aalto Foundation

Näyttelystä


Ruotsin osalta esillä on Tukholman 1930 messujen suuri merkitys Bauhausin oppien jalkautumisessa maahan. Suomalaisittain kannattaa myös muistaa Turun vuoden 1929 messut, joiden pääarkkitehtina toimi Alvar Aalto Erik Bryggmanin kanssa. Arkkitehdit sovelsivat messuilla ensimmäistä kertaa laajasti funktionalismia.


Tukholman messut 1930. Kuva näyttelyvedoksesta

Alvar Aalto esitteli Helsingin Sanomissa (17.6.29) innostuneesti messujen arkkitehtuuria. Turussa oli yhdistetty messut ja kaupungin 700-vuotisriemujuhla samaan ohjelmaan. Valmistelu oli tapahtunut kahden turkulaisen arkkitehtitoimiston yhteisvoimin, yli kymmenen arkkitehdin voimin, ja hyvin nopealla aikataululla. Standardisointia oli hyödynnetty kautta linjan.
Nyt oli hylätty historialliset, vain koristeellisuutta palvelevat arkkitehtuurielementit kuten pilarijärjestelmät, kattolistat ja vanhentuneet rytmikäsitteet. Uutta arkkitehtuuria hän vertasi sanomalehteen kuvineen, artikkeleineen ja ilmoituksineen. ”Vastapäätä rautatieasemaa oleva vastaanottorakennelma esimerkiksi on kuin sanomalehden sivuista kokoonpantu kolmikerroksinen rakennus, jossa esteettinen päämäärä on saavutettu käyttämällä tyyppivärejä, tyyppikirjaimia ja määrättyä kokoonpanojärjestelmää” 


Turun messujen suunnitelmapiirustuksia. Oikealla Rautatieaseman vastaanottorakennus. Alvar Aalto 1929. Kuva Helsingin kaupungin Modernismi -näyttelystä 2017. Alkuperäissuunnitelmat Alvar Aalto Foundation.


Ruotsalaisen modernismin osalta näyttelyssä kerrotaan, että Bauhausin kylmäksi mielletyille materiaaleille ja muotokielelle poiketen käytettiin luonnonmateriaaleja ja orgaanista muotokieltä. Pyrittiin kotoisaan tunnelmaan ja edullisiin, ja kaikkien saavutettavissa oleviin kalusteiden hintoihin.
Näyttely nostaa Ikean (alkaen 1943) jo 1800-luvun lopulla Ruotsissa vaikuttaneen ”Kauneutta kaikille” -ideologian työn jatkajaksi. Kauniiden ja hyödyllisten esineiden tuli olla saatavissa riittävän edullisilla kustannuksilla. Osuuskunnat toimivat Ruotsissa tässä aktiivisesti. Saksassa Ikean merkitys pohjoismaisen muotoilun toimijana on erityisen suuri. Maa on Ikean suurin yksittäinen markkina-alue.


Kuva näyttelyvedoksesta


Pohjoismaiset designklassikot eivät nykyisin ole kovin edullisia, eivätkä siis kovin demokraattisia? Tässä näyttelyssä IKEAn tuotanto liitetään ruotsalaisen muotoilun demokraattiseen ja sosiaaliseen perinteeseen. Suomessa ehkä lähimpänä pohjoismaisen modernismin demokraattisen suunnittelun periaatteita on pysynyt astiastojen tuotanto. Mestarisuunnittelijoiden kuten Kaj Frankin astiastoja on saatavissa lähes jokaisessa marketista kohtuulliseen hintaan. Ainakin tarjouksista. Eikä voi unohtaa laajasti varioituja Aalto-vaaseja – jollainen on muuten esillä tässäkin näyttelyssä.



Tapio Wirkkala suunnitteli paljon myös Saksaan. Lasimaljakoita näyttelystä. ”Bolle“ 1966-68. Sammlung Holz, Berlin. Kuva Martin Adam, Berlin © VG Bild-Kunst, Bonn 2019


Ikean tuotteita arvostellaan joskus kertakäyttöisyydestä. Kertakäyttöisyys ei kuitenkaan ole koko totuus. Ainakin meillä on kotona edelleen käytössä 30 vuotta sitten ostettu edullinen IKEAn koivupuinen Stockholm -ruokapöytä tuoleineen.

---

 Näyttelyjulkaisu

Tobias Hoffmann, Bröhan-Museum Berlin (Hg.)
NORDIC DESIGN. Die Antwort aufs Bauhaus, 304 s. Deutsch / Englisch, 48,00 

Näyttely: Bröhan-Museum, Landesmuseum für Jugendstil, Art Deco und Funktionalismus, Berlin, 24.10.2019–1.3.2020

Bröhan museo pohjautuu keräilijä Karl H. Bröhanin kokoelmaan. Vuodesta 1994 saakka museo on hallinnollisesti valtion omistama museo. Museo sijaitsee Berliinin Charlottenburgissa.




Kommentit