Varsijousi

Museoiden tehtäväkenttä on viime vuosina laajentunut, mutta ydintehtävä on edelleen tallentaa kulttuuriperintöä keräämällä kokoelmia. Näitä kokoelmia sitten esitellään museoiden pitkäkestoisissa, ns. perusnäyttelyissä sekä vaihtuvissa näyttelyissä. Ja nykyisin kaikkein laajamittaisimmin internetin välityksellä.

Albert Edelfelt. Istuva vanhus käsissään varsijousi. Lyijykynäpiirustus, 1879. Ateneum. Kansallisgallerian taideteokset verkossa -palvelu. Paras tapa tutkia museoiden kokoelmia verkosta, on Finna.fi -palvelu, josta tämäkin teos on löydettävissä. Piirustus lienee harjoitelma samala vuodelta olevaan Poltettu kylä -historiamaalaukseen, jossa vanha mies pitää käsissään varsijousta.

Omien kokoelmien esittämiseen näyttelytiloissa asiakaslähtöisesti liittyy kuitenkin haasteita. Joskus riittää, että museon kokoelmaan kuuluva esine, objekti, vain laitetaan esille. Näin jos esineessä on visuaalisuuteen tai esineen historiaan tai käyttötarkoitukseen liittyviä seikkoja, jotka tekevät siitä sellaisenaan riittävän kiinnostavan katsojalle. 

Kuitenkin vaikka museon henkilökunnalle kokoelmat ovatkin rakkaita, niin kokoelmanäyttelyt eivät useinkaan suurta yleisöä kiinnosta. Kulttuurin ja vapaa-ajan tarjonta on sen verran laajaa, että näyttely, jonka otsikossa kerrotaan sen olevan kokoelmanäyttely, tai museon viimeaikaiset kokoelmahankinnat, ei helposti saa väkeä liikkeelle. 

Kokoelmanäyttely voi toisaalta olla mahdollisuus luoda uusia tulkintoja, yllättää, herättää kävijässä uusia ajatuksia. 

Helppoa se ei ole, ja voisi ajatella, että kokoelmanäyttelyissä punnitaan museoiden osaamisen taso. Etenkin kun museoissa usein ajatellaan, että hyvät kokoelmanäyttelyt syntyvät ilman taloudellista panosta. Kävijämäärään liittyvät paineet aiheuttavat sen sijaan sen, että ollaan valmiita maksamaan maailmalla kiertonäyttelyinä kiertävistä picassospektaakkeleista. 

Berliinissä on nyt syksyllä avautunut kaksi vaihtuvaa kokoelmanäyttelyä. Esittelen tässä blogissa niistä toisen, Saksan historian museon näyttelyn, jossa esitellään museon jalkajousikokoelmaa. Palaan myöhemmin toiseen, James Simon Gallerian Berliinin valtion museoiden kipsikokoelmaa esittelevään näyttelyyn. Molemmat näyttelyt ovat sellaista kokoluokkaa, että voisivat olla esillä isossa osassa suomalaisiakin museoita. Molempiin liittyy painettu luettelo. Pohdin, miten näyttelyissä on onnistuttu esittelemään kokoelmia näyttelyrakentamisen sekä asiakkaan näkökulmasta. 

Historian museon näyttelyssä on esillä 240 objektia 400 neliön näyttelytilassa. Näyttely on otsikoitu nimellä Die Armbrust. Schrecken uns Schönheit. - Varsijousi. Pelko ja kauneus. 

Keisari Maximilianille kuulunut metsästysvarsijousi on yksi näyttelyn huippuesineistä. N. 1510. © Deutsches Historisches Museum

Yksityiskohta aseesta © Deutsches Historisches Museum

Näyttelyn nimi jo viittaa siihen, että tavoitteena ei ole esittää vain yhden esineen kehitystä ja esimerkkejä eri varsijousista, vaan aihe pyritään liittämään laajempaan historialliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Näyttely esittelee hyvin museon loisteliaan varsijousikokoelman. 

Varsijousimiehen varustukseen kuului kypärä, suojavarustus ja miekka. Iso kilpi suojasi viholliselta. Kuva näyttelystä. © Deutsches Historisches Museum

Kuvat näyttelystä. © Deutsches Historisches Museum

Esille tulevat kehitysvaiheet sota-aseesta metsästysaseeksi ja kaupunkien välisten ampumakilpailujen aseeksi. Wilhelm Tellin tarinakin kerrotaan. Esillepano on hyvä, esineet on ripustettu vitriineihin kävijän silmien tasolle, joskin vastapainoksi lattialle asetetut esineteksti ovat hankalasti luettavissa. Ja rautalangat, joihin esineistö on vitriineissä ripustettu, olisivat mahdollisesti voineet olla hitusen huomaamattomampia. 

Esillä on myös lasinegatiiveja, jotka ovat aikoinaan kokoelmaan kuuluneista varsijousista ainoita Berliiniin jääneitä, alkuperäiset ovat edelleen Moskovassa 1940-luvun sotasaaliina. 

Varsijousikokoelma dokumentoitiin vuonna 1939. Negatiivit ovat edelleen Berliinissä, osa jousista Moskovassa osana sotasaalista. Kuva näyttelystä.

Esille tuodaan varsijousen suuri merkitys sodankäynnin ja yhteiskunnan muutoksessa. Vaikka varsijousi tunnettiin jo Kiinassa (jo 300-luvulla eaa.) ja antiikin aikoina, niin se näyttäytyy täällä kuitenkin leimallisesti Euroopan historiaan liittyvänä aseena. 

Benedict Tschachtlanin kuvakronikka, Bern, n. 1470. Faksimile Luzern 1986

Käsityöläinen valmistaa varsijousta. Puupiirros vuodelta 1568, Frankfurt Am Main.

Esillä olevien aseiden rautaiset, hienosti valmistetut rataslukot vievät ajatukset jo teolliseen aikakauteen. Aseita valmistettiin suuria määriä ja niiden käyttö oli helppoa. 

Varsijouset ovat myös taideteoksia ja näyttelyssä tuodaan esille antiikkiin ja raamatun kertomuksiin liittyviä kuva-aiheita. 

Varsijousimies sai ajan grafiikassa myös erilaisia myyttisiä merkityksiä, niin seksuaalisuuteen kuin kuolemaan liittyen. Varsijousimies osoittaa katsojaa kuin tunnetut 1900-luvun rekrytointijulisteet. Setä Samuli tarvitsee sinua! 

Varsijousi ja sen kantaja yhdistyvät niin jousien koristelussa kuin tässä kuvassakin maskuliinisuuden symboleiksi. Varsijousimies ja maitotyttö. Andries Jacobsz Jacob de Gheyn II mukaan, 1608-12

© Rijksmuseum Amsterdam, Rijksprentenkabinet

Ihminen, käänny Herran puoleen. Eroottisen ikonografian varsijousimies yhdistyy tässä kuvassa kuolemaan. Varsijousi on nimetty sanalla Heute, tänään. Nürnberg, 1600-luvun loppu. 

Alfred Leeten kuvaan perustunut Kitchener -värväysjuliste ensimmäisen maailmansodan ajalta. Tätä kuvaa vielä tunnetumpi on myöhäisempi Setä Samuli – värväysjuliste. Myös Venäjän sisällissodassa käytettiin samantyyppistä kuva-aihetta. By Alfred Leete - Alfred Leete, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=101672

Näyttelyssä on esineistön ohella havainnollisia videoita ja animaatioita varsijousen rakenteesta ja käytöstä. Pääosassa ovat kuitenkin esineet. 

Itselleni oli uutta varsijousikilpailujen suuri merkitys 1400-1500 -lukujen Euroopassa. Kaupunkien välisiä varsijousikilpailuja voi hyvin verrata nykyisiin jalkapalloliigoihin. Kun Suomessa jo järjestetään turnajaisia ja keskiaikatapahtumia, niin tässä voisi olla mahdollisuuksia laajemmankin tapahtuman rakentamiseksi (toki jousiaseiden näytöksiä ja työpajoja on jo nytkin). 

Ampumakilpailu Dresdenissä vuonna 1660. Kilpailua voitiin käydä maalitauluihin, tai kuten tässä pylvään päähän kiinnitettyyn lintumaaliin. Dresden 1660, uudelleenpainatus 1906.

Varsijousella on myös Suomessa pitkä historia. Varsijousien huippukaudesta on eurooppalaisiin kieliin vielä näihin päiviin jäänyt jäljelle sanastoa, joka nostetaan näyttelyssä muutamaan otteeseen esille. 

Suomessakin tunnettuja ovat 

Den Bogen überspannen/Pinna liian kireällä – jousen jänne on liian tiukalle viritetty ja saattaa rikkoa jousen. 

Den Nagel auf den Kopf treffen/Osui naulankantaan - Ampukilpailuissa maalit kiinnitettiin taustaan naulalla. Jos siihen osui, härän silmään, sai täysosuman pultin irrotessa taustasta. 

Varsijousi elää vielä tänäänkin metsästys- ja kilpaurheiluaseena. Näyttelyssä on esillä myös moderni kilpailuissa käytetty jousi. 

Kuva näyttelystä. Maailmanmestari Jürgen Baumannin kilpa-ase. © Deutsches Historisches Museum

Varsijousi -näyttely on perusteellisesti tehty näyttely, joitakin saavutettavuuteen liittyviä puutteita lukuun ottamatta. Kovin suurta yleisöä se ei ainakaan oman käyntikertani aikana kiinnostanut ja jäinkin miettimään olisiko näyttelyyn ollut mahdollista luoda enemmän tarinallisuutta, käsikirjoittaa se enemmin tarinaksi tai nostaa enemmän esille varsijouset osana sodankäynnin murrosta ja Euroopan historiaa. Aseitahan pidettiin epäreiluina ja kirkko jopa koetti kieltää niiden käytön. 

Tai olisiko ollut mahdollista syventää nyt vain muutamalla maininnalla esillä ollut seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvää kuvastoa. 

Yleisöt ovat kuitenkin erilaisia, ja laadukkaalla militaria -näyttelyllä on varmasti oma yleisönsä. Näyttelyarkkitehtuuri ja näkemyksellisyys jäävät kuitenkin selvästi toiselle sijalle, jos näyttelyä vertaa seuraavan postauksen Museuminselin James Simon Gallerian ensimmäiseen vaihtuvaan, kipsikokoelmia esittelevään näyttelyyn. Aihe kuulostaa jokseenkin kuivakalta, kipsinpölyiseltä, mutta kyseessä on poikkeuksellisen laadukas ja laaja-alainen näyttely.

***

Varsijousinäyttely on avoinna 8.3.2020 ja James Simon Galerien näyttely 1.3.2020 saakka.