Emil Nolde ja Natsi-Saksa

Emil Nolde on keskeinen taiteilija Saksan maalaustaiteen historiassa. Hän on myös laajasti tunnettu taiteilijana, joka selvisi Kolmannen valtakunnan vainoista. Hamburger Bahnhofin Emil Nolde -näyttelystä kuoriutuu esille kiinnostava henkilö ja elämäntarina. Nolde (1867-1956) näyttäytyy paitsi vakaumuksellisena natsina niin myös loistavana maalarina. Hän on selvästi ollut myös poikkeuksellinen selviytyjä, onnenpekka. 
Natsi-Saksan ajan arviointi on Saksassa edelleen ajankohtaista, ja aikakauteen palataan usein julkisuudessa. Ei toisen maailmansodan kausi ole kaukana Suomessakaan, juuri tätä kirjoittaessa käydään keskustelua  suomalaisten SS-Wiking -joukoissa palvelleiden sotilaiden toiminnasta.

Näyttelyssä on esillä yli 100 Nolden teosta aina uran alun merkkiteoksista Seebüllin ateljeekauden vesivärimaalauksiin. Näyttelyn taustalla on vahva tutkimuksellinen ote. Kuvien ohella pääosaan nousee kolmas valtakunta ja Emil Nolden poliittiset näkemykset. Miten hänen taiteeseensa suhtauduttiin natsien taholta? Mitä natsien hänelle osoittama panna vaikutti Nolden taiteeseen ja poliittiseen ajatteluun?
 "Onko Nolde bolsevikki vai maalari? Hyvä teema väitöskirjan tekijälle." Joseph Goebbels, päiväkirjamerkintä 2.7.1933. Näyttelyn saliteksti. Kuvassa Joseph Goebbels ns. rappiotaiteen näyttelyssä. "Entartete Kunst" Berliini 1938. Vasemmalla Nolden Surijat-teos, © Zentralarchiv - Staatliche Museen zu Berlin, © für die Werke von Emil Nolde bei Nolde Stiftung Seebüll

Emil Nolde, Die Sünderin (Surijat), 1926 Öljyvärimaalaus, 86 × 106 cm, Staatliche Museen zu Berlin, Nationalgalerie, erworben 1999 mit Unterstützung des Vereins der Freunde der Nationalgalerie und des Landes Berlin, © Nolde Stiftung Seebüll, Foto: Staatliche Museen zu Berlin, Nationalgalerie / Jörg P. Anders


Emi Nolde saavutti jo nuorena keskeisen aseman Saksan taiteen kentällä ja menestyi erinomaisesti myös taloudellisesti. 1930-luvulla hän joutui kuitenkin natsien epäsuosioon ekspressionististen töidensä vuoksi. Hän kuitenkin uskoi sodan loppuun saakka aatteeseen ja Adolf Hitleriin. Epäsuosiokin kääntyi voitoksi natsien tappion jälkeen, jolloin Nolde vapautettiin natsiepäilyistä, huolimatta siitä, että hän oli jo varhain liittynyt puolueen jäseneksi.
Emil Nolde Münchenissä, 1937. Valokuva Helga Fietz, Nolden münchneniläisen taidevälittäjän puoliso. Kunsthändler Günther Franke, Nolde Stiftung Seebüll, © Nolde Stiftung Seebüll




Vaikka Nolden työt 1930-luvulla saksalaisissa museoissa siirrettiin varastoihin tai niitä esiteltiin rappiotaiteena, niin Nolde oli edelleen taiteen keräilijöiden suosiossa ja Mannheimissa, Münchenissa ja Berliinissä järjestettiin Nolden gallerianäyttelyjä aina vuoteen 1937 saakka. Aina vuoden 1941 pannaan saakka Nolde oli taloudellisesti parhaiten menestyviä saksalaisia taiteilijoita.


Nolden panna tarkoitti sitä, että hänelle ei virallisesti saanut enää toimittaa maalaustarvikkeita. Joitakin uusia öljymaalauksia kuitenkin syntyi. Aiheena olivat nyt kukat, joilla näyttelyn tulkinnan mukaan hän koetti vakuuttaa viranomaisia poistamaan pannan osaltaan. Ilmeisestikin reaktiona Rappiotaiteen näyttelyyn, Nolde myös muunsi kolme viikinkejä kuvaavaa vesivärimaalausta isommiksi öljymaalauksiksi. Nämä ovat esillä myös näyttelyssä, vain Gaut punainen alkuperäisenä ja kaksi muuta puna-armeijan vuonna 1945 tuhoamaa maalausta rekonstruoituna säilyneiden vesivärimaalausten perusteella.
Emil Nolde, Gaut punainen, (noin 1938), Akvarelli ja Tussi, 25,5/6 × 18,3/6 cm, Nolde Stiftung Seebüll, © Nolde Stiftung Seebüll, Foto: Dirk Dunkelberg, Berlin


Näyttely nostaa kiinnostavasti esille Nolden vesiväriteokset. Ne toimivat taiteilijalla välivaiheena öljymaalauksiin ja 1930-luvun loppupuolella Nolde alkoi jopa käyttää epidiaskooppi –projektoria, jolla pystyi heijastamaan vesiväritutkielmat kankaalle.

Nolde kutsui vesivärimaalauksiaan pieniksi väripiirustuksiksi, maalausideoiksi, suunnitelmiksi maalauksia varten, luonnoksiksi maalauksiin. Lopulta vesiväreille lanseerattiin otsikko maalaamattomat kuvat.
Yhtä kaikki akvarellit olivat myös itsenäisiä taideteoksia.
Emil Nolde, Rouva ja muukalainen (Herrin und Fremdling), ei päiväystä. (mahdollisesti luonnos maalaukseen Pohjoismaisia ihmisiä, 1938), Akvarelli, 17,1 × 22,5 cm, Nolde Stiftung Seebüll, © Nolde Stiftung Seebüll, Foto: Dirk Dunkelberg, Berlin.


Näyttelyssä tuodaan esille Nolden luona Seebüllissa vierailleen sotilaan Dieter Hohlyn aikalaiskuvaus vuodelta 1942. ”Eräänä iltana N. esitteli pientä portfoliota, vesivärejä, kaikki figuratiivisia aiheita, pienessä formaatissa. Nämä ovat hänen suunnitelmiaan maalauksiksi, hänen maalaamattomia kuviaan. Joitakin on viime vuosina saatettu suureen kokoon. Istuin tutkimassa portfoliota useita tunteja. Maalaukset olivat erittäin kauniita.”

Nolde ja hänen vaimonsa Ada seurasivat sodan kulkua aktiivisesti ja heillä oli talossaan kartta, johon he merkitsivät taistelulinjojen vaihtelun. He pysyivät natseina aina sodan loppuun saakka ja keskinäisessä kirjeenvaihdossaan käyttivät sodasta termiä Juutalaissota.
 
Emil Nolde, Sotalaiva ja palava höyrylaiva, (noin 1943), Akvarelli, 14,8 × 24,4 cm, Nolde Stiftung Seebüll, © Nolde Stiftung Seebüll, Foto: Dirk Dunkelberg, Berlin
Sodan jälkeen Nolde saavutti suuren kunnioituksen, korkean iän ja hienon jälkimaineen. Aina nyt esillä olevaan näyttelyyn saakka hänen maalauksiaan oli esillä Saksan liittokanslerin virkahuoneessakin, ja liittokansleri Angela Merkel on (aiemmin) nostanut Nolden teokset esille maisemamaalauksen mestariteoksina. Merkelin huoneen teos on muuten esillä Hamburger Bahnhofin näyttelyssä. Se ei kuitenkaan enää palaa virkahuoneeseen näyttelyn jälkeen.

Nolden natsimenneisyys kyllä tiedettiin, mutta hänen ympärilleen muodostui ja muodostettiin myytti uhriudesta ja että hän olisi salassa pannassa aikana maalannut ”salaisia kuvia”. Näillä tarkoittaen vesivärimaalauksia. Lopullisesti Nolde-myytin vahvisti vuonna 1967 ilmestynyt Siegfried Lenzin romaani Deutschstunden (suom. Saksantunti, 1973)

Seebüll säästyi sodan tuhoilta ja Emil Nolde jatkoi työskentelyään siellä sodan jälkeen. Näyttelyyn on hienosti rekonstruoitu ateljeen suuri maalausgalleria. Sen maalaukset ovat esillä samassa järjestyksessä kuin Nolden aikaan Seebüllissa.
Näyttelyn kuvapaneeli Seebüllista, vasemmalla Ada ja Emil Nolde puutarhassa, keskellä toinen vaimo Jolanthe ja Nolde vieraiden kera ateljeessa. oikealla pohjakaava ateljeesta. Kuva OI.

Hamburger Bahnhoffin näyttely on laadukas ja käymisen arvoinen kaikille Saksan historiasta ja taiteesta kiinnostuneille. Näyttely ja sitä edeltänyt tutkimus tuo kiinnostavasti esiin Nolden uran ja erityisesti natsi-Saksan kauden ja murtaa sodan jälkeen luodun uhrimyytin. Hyvän näyttelyn tapaan se herättää myös ajatuksia. Voiko Nolden taidetta arvostaa kun esimerkiksi tietää hänen  juutalaisvastaisuutensa? Kyllä, voi arvostaa.

Berliinin jälkeen Emil Nolden taiteeseen voi tutustua myös Suomessa. Turun taidemuseon lokakuussa avautuva näyttely on syntynyt yhteistyössä Seebüllissa toimivan Nolde-säätiön kanssa.
Emil Nolde, Auringonkukat (Reife Sonnenblumen), 1932, Öljymaalaus, 73,5 × 89 cm, Detroit Institute of Arts, Gift of Robert H. Tannahill, © Nolde Stiftung Seebüll


--
Hans Emil Hansen syntyi 1867 tanskalaiseen Nolden kylään. Opintojen jälkeen, vuonna 1900 hän vuokrasi ateljeen Kööpenhaminasta. Vuonna 1902 hän meni naimisiin tanskalaisen pastorintyttären Ada Vilstrupin kanssa, muutti nimensä Noldeksi ja muutti Berliiniin. Talvet pari asui Berliinissä ja kesät rannikolla. Vuonna 1926 Nolde osti Seebüllin tilan läheltä Tanskan rajaa. Tänne hän rakennutti asunnon ja ateljeen. Hän oli taiteilijaryhmä Brücken jäsenenä vuosina 1906 ja 1907 ja nousi jo nuorena yhdeksi Saksan taiteen johtavista hahmoista. Berliinin Kansallisgalleriassa oli oma Nolde-näyttelysali. Sota-ajan Nolde vietti Seebüllissa, kansallissosialistien pannassa. Nolde vapauttiin natsisyytteistä 1946 ja samana vuonna Ada kuoli. Vuonna 1948 Nolde meni naimisiin 26 vuotiaan Jolanthe Erdmanin kanssa. Hänen uransa jatkui tuotteliaana ja hän maalasi yli sata öljymaalausta ja lukemattomia vesiväriteoksia. Hän sai useita kansainvälisiä palkintoja ja hänen työnsä ovat esillä niin Venetsian kuin Kasselinkin biennaalissa. Nolde kuoli vuonna 1956 Seebüllissa.


"Führer on suuri ja jalo tavoitteissaan sekä nerokas toimissaan.  Nyt on vain sellainen tilanne, että hänen ympärillään on joukko hämäriä hahmoja, keinotekoisesti luodussa kulttuurisessa sumussa. Näyttää kuitenkin siltä, että aurinko pian tulee hälventämään sumun." Emil Nolde kirjeessään Hans Fehrille 10.11.1933.  Näyttelyn salitekstistä. Kuvassa Emil Nolden mutokuvaveistos. Edvin Scharffin alkuperäisteos kesältä 1945, pronssivalu vuodelta 1980.

--
Näyttelyyn kannattaa ostaa liput verkon kautta, jolloin sisään pääsee jonon ohi valittuna aikana. Heti näyttelyn avautuessa saleissa on vielä tilaa.

Hamburger Bahnhoff. Museum für Gegenwart, Berlin 15.9.2019 saakka. Suljettu maanantaisin.
Brücke-museo: Brücke –maalarit Natsi-Saksan kaudelle 11.8.2019 saakka.
Emil Nolde Turun taidemuseossa 4.10.2019–5.1.2020
Lukuvinkki. Siegfried Lenz: Saksantunti, 1973. Aikalaisarvion kirjasta löydät tästä

Kommentit