Olli Immonen
Weimarin tasavallasta (1919-1933) on omilta kouluvuosilta mielikuva, että kausi oli perinjuurin epäonnistunut. Saksan historian museossa Berliinissä esillä oleva Weimar -näyttely avaa aikakaudesta aivan uusia sävyjä. Tasavalta ei ollut pelkästään kansallissosialismin esihistoriaa eikä suora yhteys kohti barbaarisia aikoja.
Weimarin tasavallasta (1919-1933) on omilta kouluvuosilta mielikuva, että kausi oli perinjuurin epäonnistunut. Saksan historian museossa Berliinissä esillä oleva Weimar -näyttely avaa aikakaudesta aivan uusia sävyjä. Tasavalta ei ollut pelkästään kansallissosialismin esihistoriaa eikä suora yhteys kohti barbaarisia aikoja.
"Ei enää sotaa" Pasifistinenen esite.Kansi: Käthe Kollwitz, Leipzig, noin 1924, Berlin© Deutsches Historisches Museum / S. Ahlers |
Oli ylipäätään ihme, että Saksa kääntyi sekasortoisena
kautena ensimmäisen maailmansodan jälkeen demokraattiseksi. Naapurimaista
Italiassa fasistit ottivat vallan jo 1922. Useimmissa Itä-Euroopan maissakin
valta päätyi autoritäärisille tahoilla. Saksassa vallasta kamppailivat useat
aseelliset joukot, vahvimpina neuvostojen valtaan pyrkivä vasemmistososialistit
ja vapaaehtoisista sotilaista ja oikeistolaisista muodostuvat vapaajoukot.
Tasavaltakin piti perustaa Weimarissa, koska Berliini oli liian levoton paikka
kansalliskokoukselle. Lopulta saatiin kuitenkin vaalien kautta perustettua
demokraattinen tasavalta. Ensimmäisissä vaaleissa SPD sai 37.9 % äänistä ja oli
uuden tasavallan vahvin puolue. Hallitus muodostettiin SDP:stä ja
konservatiivisista puolueista. Nyky-Saksassa sosiaalidemokraattien kannatusprosentti
on laskenut lähemmäksi kymmentä prosenttia, ja puolue etsii epätoivoisesti
uutta suuntaa.
Weimar-näyttelystä© Deutsches Historisches Museum, David von Beckerksti |
Näyttely ei ainoastaan kerro Weimarin tasavallan historiasta
ja saavutuksista, vaan sen ydin on demokratia. Tämä teema liittää näyttelyn
nykyhetkeen ja ajankohtaiseen keskusteluun liberaalin demokratian kriisistä ja politiikan
suunnasta nykymaailmassa. Näyttelyn nimi ja lähtökohta ovat perustuslakitutkija
Hans Kelsen kirjasta ”Vom Wesen und Wert der Demokratia” (1920). Kelsenin
näkemyksen mukaan demokratia on paras hallintomuoto. Vapaus ja yhdenvertaisuus
eivät ole vain demokratian peruspilareita, vaan samalla myös oikeuttavat
demokratian idean.
Vapauden ja yhdenvertaisuuden ennennäkemätön kukoistus
nostetaankin näyttelyssä esille. Weimarin tasavalta sai aikaan Saksaan työttömyysvakuutusjärjestelmän,
vapautti naiset äänestämään ja tasa-arvoisemmiksi kuin koskaan Saksan
historiassa ja vapautti seksuaalisuuteen liittyvää lainsäädäntöä ja kohtelua.
Ja tietysti tunnetaan myös tasavallan saavutukset kaupunkisuunnittelun ja muotoilun osalta. Tänä vuonna vietetäänkin paitsi
Weimarin tasavallan satavuotisjuhlaa, niin myös arkkitehti Walter Gropiuksen
perustaman Bauhausin juhlavuotta.
Yksi näyttelyn kohokohdista on näyttelyyn rakennettu
modernin keittiön rekonstruktio. Kyse on Margarete Schütte-Lihotskyn
suunnittelema keittiö 1920-luvun Frankfurtin laajoihin sosiaalisen
asuntotuotannon hankkeisiin. Tavoitteena oli, että jos rakennukset
suunniteltiin käytännöllisyyttä ajatellen, niin myös asuminen tällaisissa
rakennuksissa tuli suunnitella toimivuus edellä. Esikuvana oli junan ravintolavaunukeittiö, jossa tuli pystyä tekemään ruokaa äärimmäisen
pienissä tiloissa suurelle joukolle matkustajia. Uutuutena keittiössä olivat
mm. astioiden kuivaustelineet, kuten suomalaisissa mallikeittiöissäkin.
Demokratian olemusta pohditaan laajassa oheisohjelmistossa
ja näyttelyyn liittyvässä Demokratialaboratoriossa. Pajan keskustelupisteissä nostetaan
esille erilaisia teemoja. Kysytään mm. mitä merkitystä lehdistön- ja
mielipiteen vapaudella on meille. Pajassa vieraillessa näytti, että kouluryhmät
kävivät aktiivista keskustelua työpajavetäjien kanssa.
Demoratialaboratorio. Mielenosoituskyltti
#MyHeadMyChoice
Museum Neukölln © Deutsches Historisches Museum/I. Desnica |
Demokratialaboratorio.
Ensin pitää pelastaa maapallo!
Kuva Olli Immonen
|
Museoiden vaikuttavuutta ja asemaa ajankohtaisessa
keskustelussa pohditaan aina ajoittain. Weimar on askel hyvään suuntaan.
Näyttely on museokäynniksi myös poikkeuksellisen saavutettava – sisäänkäynnissä
mainostetaankin, että näyttely on kaikille. Saavutettavuuteen kuuluvat näkö- ja
kuulo- ja kosketuskäyttö, päätekstit pistekirjoituksella, selkokielisenä. Viittomakieliset
videot ovat mukana ja värimaailmakontrastit on huomioitu.
Aivan kaikki ei kuitenkaan ollut onnistunut. Kaksikieliset
ei-selkokieliset näyttelytekstit olivat kovin pitkiä ja osin huonosti
valaistuja. Muutenkin näyttelytekniikasta voi useampaa mieltä.
Näyttelyrakenteet olivat metalliputki-rakennustelineitä.
Tätä perustellaan näyttelyn oheismateriaalissa läpinäkyvyydellä, kuten
demokratiaan kuuluu.
Weimar: Vom
Wesen und Werte der Demokratie 22.9.2019 saakka. Deutsches Historisches
Museum, Berliini. Avoinna joka päivä klo 10-18.
Uusi Bauhaus –museo avataan Dessaussa 8.9.2019
Mielenkiintoinen postaus,
VastaaPoista